Oksaselle (Mustakallio)
Oksaselle. Kirjoittanut Jooseppi Mustakallio |
- Kuusi kasosi mäellä,
- Kukkalatva kunnahalla,
- Harjulla satahavunen.
- Siinä oksanen yleni
- Kasvoi virpi, kultavarsi,
- Kultalehväinen levisi.
- Oksaselle lintu lenti,
- Lintu lenti ja asettui.
- Ei se ollut Lemmon lintu,
- Eikä hiien herhiläinen,
- Tahi Tuonelan havukka,
- Olipahan onnen lintu,
- Käki kultainen sorea.
- Käki siinä kääntelihe,
- Kääntelihe, sääntelihe
- Laululuontohon panihe.
- Kumahutti kurkustansa
- Laati suustahan sävelen
- ”Säkeninä” sanat lenti,
- Kiiti laulut kipinöinä.
- Huhui kerran, kuusi huojui,
- Kuusi huojui ja humisi
- Huhui tuosta toisen kerran
- Kansi taivahan kumisi,
- Manner alla aaltoeli,
- Vavahteli Suomen vaarat,
- Lapin tunturit tutisi.
- Huhui vielä huijahutti
- Kerran kolmannen kukahti,
- Kuuli miehet miel’hyvällä,
- Kuuli pojat polvillahan –
- Naiset kuuli naurusuulla
- Tyttäret käsi poskella.
- Käki kukkui, ääni kaikui,
- Kauas kaikui ja pakeni –
- Tuli pilvien pihoihin,
- Taivahan sinitaloihin,
- Luokse vanhan Väinämöisen
- Laulajan ijänikuisen.
- Virkki vanha Väinämöinen,
- Kaiken soiton suuri luoja,
- Kaiken kantelon tekijä:
- Yks on kuusi kultiani,
- Toinen oksa tuttujani,
- Kolmas oksasen käkönen.
- Kuku, kuku kultarinta,
- Laula Suomelle sorea!
- Soita syntyjä syviä,
- Vanhojen väkisanoja,
- Kuku kulta, noin nimeä:
- ”Sitä kuusta kuuleminen,
- Jonka juurella asunto”.
[Jooseppi] [Mustak]– alli –[o]
Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.