Oksaselle (Genetz)
Oksaselle. Kirjoittanut Arvid Genetz |
- Kellekä kantaisin minä lahjaks lauluni koelmat,
- Kellen, Sulle jos en, henk’-isän’, ohjoajain,
- Jolta ma oppinut oon tätä Suomen soipoa kieltä
- Lapsuudestani ast’, viel’ ikämiehenäkin;
- Jolta ma oppinut oon tätä poimentaa runopolvein,
- Laulujen laadintaa, käyttöä kantelehen;
- Josta ma huomata sain, miten mies voi kantoa murheen,
- Kuinka hän kunniataan nöyränä kantoa voi;
- Josta jo nuorena näin, kuin tehdähän työ kotimaalle,
- Josta ma oppia sain Suomea lempimähän!
- Verta sa Castrén’in sekä Lönnrot’in jalotöisten,
- Väinön kantelehen kaikuhun saattaja taas!
- Katsos kasvelevaa yhä oppilahittesi seuraa,
- Töitäsi jatkavien, jälkiäs astelevain!
- Katsos, kuin valo uus, valahuttama tutkijakuntos,
- Ympäri maailmaa ääreti paisuelee!
- Nähkösi rakkaus tuo, «Säkenöidesi» syttämä Suomeen,
- Taas kokountuneheks ympäri harmajan pääs!
- Kuulkosi, ystävies kuin kaikuelee tuhat ääntä:
- «Kauvan viel’ eläös, kunnia syntymämaan!»
1889.
Lähde: Jännes, Arvi 1889: Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi. Weilin & Göös’in Osakeyhtiö, Helsinki.