Ojan Paavo

Ojan Paavo Mukaama *). (Ruottin kielestä). Kirjoittanut Erik Alexander Ingman

Iso-vahva oli Ojan Paavo

Hämehesä, poika parvin paras,

Jäykkä niinkuin kuusikoinen kangas,

Vilkas, voimakas ja rohkiakin

Niin kuin tuulen tupru toimesahan.

Petäjiä juurineen hän kaato,

Kontiolta käsin kuristeli,

Hevosia heitti aitoin yli,

Suuri suiset miehet sukkelasti

Kahilana sormin sujutteli. –

Käräjisä kerran, kartanolla,

Parahitten miesten pakinoilla,

Seiso oivallinen Ojan Paavo,

Niinkuin petäjäinen pensikosa.

Siinä nosti äänensä ja haasti:

Jospa oisi' tällä tanterella

Vaimon tehtyä ja imenyttä,

Joka voisi' mua muutamaksi

Silmän räpäykseksikähän saaha'

Tällä paikallani pysymähän;

Niin se saisi' minun oiva maani,

Saisi paljot hopiani heti,

Saisi karjaniki kaunihimman

Omaksensa aivan anomata';

Omaksensa ottakohon myöski

Minun, ruumiineni, sieluneni –

Niin se ongiskeli Ojan Paavo;

Mutta kylän poijat pelkäsivät,

Olit vaiti voimakkahan läsnä,

Eikä käyvä' käsiks' kestäneet.

Imehellen kyllä kattelivat,

Salarakkauvesta sairahina,

Kylän neijot nuorta sankaria,

Sillä Paavo, pulska poika, seiso

Niin kuin petäjäinen pensikosa.

Hänen silmänsä ne kiiltelivät

Niin kuin tähti pari taivahalla,

Muoto hällä kaunis niin kuin päivä;

Olkapäillä hiukset aaltoilivat

Kymen karvoin joka kalliolle

Päivän paistehelle valahtaapi.

Mutta joukostansa, astui Anna;

Kaunihin ja siistin neitosista,

Ihana kuin kesän aamu-rusko:

Paavon kaulan kohta hempiöillä

Kierti, kaunis, käsivarsillansa,

Paino rinnat hänen rintahansa,

Poskensakki poskipäihin paino.

Sitten viskutellen viserteli:

Pelasta nyt ittiäsi, vahva! –

Mutta eipä voinut Iso-vahva,

Eikä päässyt päkähtämään luonnan:

Horjuin, tunnusti hän Tyttärelle:

Anna! Anna! sinä vedon voitit!

Ota' omaksesi oiva maani!

Omaksesi hopiani kaikki!

Ota minun kaunis karjaniki!

Ota omaksesi minä myöskin,

Ruumiineni, sieluneni, ratki! –

*) Idyll och Epigram af Runeberg; 27.

Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 25.12.1830.