Oja.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Kuulin vanhan kydön ojan
Itseksensä lausuvan:
”Usein saatan paimenpojan
Arvaamatta hautahan;
Päältä soukka – poika tuumaa:
Tuoss’ei paljon tarvita, –
Yli astuu, parras lohkee,
Poika lojuu mudassa.
Rapakauhtanassa poika
Huutomerkki moinen on:
Se on alta vaarallinen,
Jok’ on päältä viaton!”


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.