Oja

Oja. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Kuulin vanhan kydön ojan

Itseksensä lausuvan:

”Usein saatan paimenpojan

Arvaamatta hautahan;

Päältä soukka – poika tuumaa:

Tuoss’ei paljon tarvita, –

Yli astuu, parras lohkee,

Poika lojuu mudassa.

Rapakauhtanassa poika

Huutomerkki moinen on:

Se on alta vaarallinen,

Jok’ on päältä viaton!”

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.