Oi taivaan kirkkautta

Oi taivaan kirkkautta Kirjoittanut Edith Södergran

Oi taivaan kirkkautta lapsen otsalla –

sen enkeli näkee taivaallisen Isän.

Ja valo, joka virtaa pyhimyksen silmistä, on pimeä

sen rauhan rinnalla, joka lepää lapsen otsalla, taivaallisen rauhan.

Ei edes pyhimyksen otsaa kiertävä glooria ole niin selvä ja suuri

kuin kruunu joka kruunaa ihmislasta aivan nuorena.

Ja maa ja kukkaset ja kivet puhuvat lapselle kieltään,

ja lapsi vastaa soperrellen luomakunnan kieleen.

Ja Jumalan kätkee pienin kukka

ja luodut julistavat häntä,

mutta se ihmisen sydän, jonka Isä on työntänyt luotaan,

ei tiedä, miten lähellä hän on.

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.