Oi äiti, äiti!

Kirjoittanut Eino Pakarinen


Oi äiti, äiti, mä muistan sun
taas silmäs, hapsesi harmaat
ja äänes lempeän, siunatun
ja kädet hellivät, armaat.
Oi äiti, äiti, mä koska sun
taas nähdä jällehen saisin,
en tuskaa sieluni vaivatun
mä silloin muistaisi laisin.
Oi äiti, äiti, mä tiedän sen,
mä tunnen mielesi laadun --
mä kuulen äänesi kaukaisen:
»jos kaadut, myös minä kaadun.«
Oi äiti, äiti, jos jaksan vaan,
niin kärsin loppuhun saakka.
Oi äiti, ymmärrä, toisinaan
voi maahan painaa jo taakka.
Oi äiti, äiti, niin monta on
jo vierryt viikkoa siitä,
kun lapses lyöty ja onneton
sun näki, eikö jo riitä?
Oi äiti, äiti, sun kaivatun
mä aina äänesi kuulen,
sen muisto lempeän, siunatun
on voima mun, minä luulen.
Oi äiti, äiti, mä paljon sain --
niin paljon tuhlasin hukkaan,
mä silmät ummessa kuljin vain
ja haavan sain sydänrukkaan.
Oi äiti, äiti, jos haavan sen,
sä multa lääkitä voisit
kuin ennen sormeni pienoisen,
jo siteen pehmeän toisit.


Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.