Oi, usein hämyss’ yön –

Oi, usein hämyss’ yön – Kirjoittanut Thomas Moore

Oi, usein hämyss’ yön,

kun unta en saa silmiin,

niin säihkeess’ sädevyön

käy entispäivät ilmiin:

    pojan ihanteet,

    hymy, kyynelveet

ja lemmenmuistot armaat;

    sulo silmät nään,

    luo hautain jään,

miss’ uinuu kylmät parmaat!

Noin usein hämyss’ yön,

kun unta en saa silmiin,

kuin kautta vihmevyön

nään entispäivät ilmiin.

Kun muistan ystävät

ja ilot huimapäiden,

jotk’ kuoloon häipyivät,

kuin lehdet valtaan säiden,

mun on, kuin sen,

    mi viipyen

jäi juhlasaliin vielä:

    valo hämärtäy,

    kukat kelmeiks käy,

ja yksin hän on siellä!

Noin usein hämyss’ yön,

kun unta en saa silmiin,

kuin kautta vihmevyön

nään entispäivät ilmiin.

Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.