Oi, taivas, kuin on herttainen!

Oi, taivas, kuin on herttainen!

Kirjoittanut Pierre-Jean de Béranger


Oi, taivas, kuin on herttainen!
Hän iäks sai mun hurmoksiin.
Tuo kaihonilme silmien
mun saattaa lemmen unelmiin;
soi Luoja sielun puhtoisen
suloksi muotoin hempeimpäin.
Oi, taivas, kuin on herttainen!
Ja minä itse – ruma näin!
Oi, taivas, kuin on herttainen!
Nään immen kevätviehkeessään.
Niin väikkyy hehku huulien,
niin liehuu kultakutrit pään!
Hän, lapsi satain sulojen,
niist’ tiedotonna katsoo päin.
Oi, taivas, kuin on herttainen!
Ja minä itse – ruma näin!
Oi, taivas, kuin on herttainen!
Ja immen lemmen sentään sain!
Ma kauan toivoin tuskaillen
etuja naisten hurmaajain,
ja kunnes lausuit henkehen
vain katsovas, ma jäykäks jäin.
Oi, taivas, kuin on herttainen!
Ja minä itse – ruma näin!
Oi, taivas, kuin on herttainen!
Voin luottaa lempeen uskotun,
Mä hältä uljaan seppelen
sain otsaan, varhain kaljuhun.
Pois huntuverhot vienoisen!
Mua vuottaa riemu täyteläin!
Oi, taivas, kuin on herttainen!
Ja minä itse – ruma näin!


Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.