Ohoh kultaista kotia

Ohoh kultaista kotia Kirjoittanut Julius Krohn

Ohoh kultaista kotia,

maan parasta paikkastamme!

Nurmet alla, pellot päällä,

keskellä kylä välillä,

kylän alla armas ranta,

rannassa rakas vetonen;

se sopisi sorsan uida,

vesilinnun vieretellä.

Ohoh kultaista kotia,

maan parasta paikkastamme!

Siellä on lasten lysti olla,

pienten leikkiä pidellä;

siell’ on lehdot lauleskella,

käen kanssa kilvoitella;

selät siell’ on kiikuskella,

laineen päällä liikuskella;

siell’ on armahat ahomme,

siellä mansikkamäkemme,

vaaraimia vaarat täynnä,

mättäiköt muuraimia,

puoloja kanervakangas,

vaikka poimis päivät pitkät,

päivät pitkät, yöt lisäksi.

Ohoh kultaista kotia,

maan parasta paikkastamme!

Siellä on elo suloinen,

huoletoinna huiskaella,

viatonna vieretellä,

äiti-kullan suojan alla,

isän turvassa ilolla,

kasvaa seurassa sisarten,

vieretysten veikkoin kanssa.

Kylän lapset, 1880.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.