Ohitse

Ohitse. Kirjoittanut Eino Pakarinen

Käyn puiston portille mä häntä vastaan,

kun ensi sävel helkkyy lahorastaan,

ja kuuntelen ja katson, eikö käy

jo polulla hän – ei, ei vielä näy.

Oi, voinhan käydä häntä vastaan lehtoon,

niin kutsuvasti viittoo tähti ehtoon –

jo lehdossa hän asti varmaan lie,

jos pitkäkin on hällä käydä tie.

Käyn tuoksuun lehdokin ja vanamoiden,

kuu polulleni katsoo unelmoiden –

niin autio ja tyhjä lehto on,

jo rastaskin on käynyt lepohon.

Oi, korpehenko nyt mun tieni johtaa –

niin moni vaara korpitiellä kohtaa –

oi, luokses kohta, aivan kohta saan,

kun hetkisen sä ootat, varrot vaan.

Ei kiilu tähdet, paista kuuhut tiehen,

kun kohtuhunsa viepi korpi miehen.

Oi, turhaan kävin myöskin korpitien –

hän ohitseni jossain käynyt lie.

Lähde: Pakarinen, Eino 1928: Laulu ja elämä. Liikepaino, Turku.