Octavia
Octavia. Kirjoittanut Richard von Meerheimb |
Suom. Jalmari Finne. |
- Eksyinkö tieltä? Miehet vastatkaa,
- Ma Aleksandriassako en oisi?
- Ma enkö ole maassa kuningattaren.
- Mi valtaan triumviirin antautui,
- Markus Antoniuksen, puolisoni valtaan?
- Te miksi katsettani vältätte?
- Miss’ on Antonius? Lausukaa!
- Octavia
- Niin paljon eläissään on juonut tuskaa,
- Ettei hän pelkää viime surmajuomaa!
- Ma kuulin hänen olleen taistelussa,
- Niin, Actiumin luona veljeni
- Octavianus mailman vallan tähden
- Laivoineen hänen kimppuhunsa syöksi.
- Ken voitti?
- Mitä puhuu Kleopatra,
- Egyptiläinen tenhokaunotar,
- Mi lumonnut on minun puolisoni,
- Jot’ kärsiväinen sydämein ain’ lempii!...
- Ei vastausta?... Maahan luodut katseet
- Puoliksi kätkee multa tumman viestin!...
- Oi kuulkaa, kaukaa ooboit kajahtaa,
- Ja yhteen liittyy symbaaleitten helke!...
- Se hän on!... Saapuu! Rientäkäämme vastaan
- Nyt voittokulkueena!...
- Tuolla liikkuu
- Kuin öinen pilvi verkkaan torilla.
- Oi taivahiset! Hautasaaton nään!
- Ja lausuu tuskan ahdistama sydän...
- Hän surman sai!... On kuollut!
- Kuollut!
- Seis kantomiehet!...
- Olkapäältä alas
- Nyt laskekaa tuo raskas surun taakka!
- Se hän on! Voi mua!... Hän!... Ei sentään hän!
- On verho vain, min sielu lensi pois,
- On pilvi vain, mi iski salaman,
- On huotra vain, min kalpa välähti!
- Oi, puolisoni, suutelen sun kättäs,
- Hankea Apenniinein kylmempää,
- Ja silmiäsi, joista aurinko,
- Noustessaan hymys, katos päivällä!
- Oi, Zeus, kuink’ onkaan naisen sydän heikko!
- Sen lemmetöntä täytyy lempiä,
- Se suuteleepi jalkaa, mi sen mursi,
- Se anteeks’ antaa, kirota kun täytyis,
- Ja suruun kuolee, vaikka pitäis kostaa!
- Varjoa kypärisi suutelin,
- Niin onnellisna, kun sain seuraas jäädä,
- Ja sankaruutes ilmaa hengittää!
- Oi, kun en onnea ma täyttä tuonut,
- Sydäntäs levotont’ en tyydyttänyt,
- Niin kadehdin, en vihannut ma häntä,
- Mi enemmän kuin ma voi sulle suoda,
- Mi taivaallisna maailman suukon antoi,
- Kun minä antaa voin vain itseni!
- Ja sentään, kumpi meistä lempi enemmän?
- Jos juomaksesi helmet Intian
- Hän kultamaljaan sulattuina toi,
- Niin minä, jollet oisi halveksinut,
- Sydämen arvottoman helmen öisin
- Sinulle tuonut elon maljassa.
- Palvella tahdoin vain. Kun kuulla sain,
- Sua hätä painoi, saarsi vihamies,
- Vein tarvitessas kultaa panttaajalle,
- Koristeet otsaltain ja kutristani.
- Näin laivaston ja sotajoukon hankin
- Sun kotkalentoasi auttaakseni!
- Ja kun et luonasi mua suvainnut,
- Etäältä vainen tahdoin riemus nähdä
- Ja voittokulkueestas iloita!
- Vaan myöhään! Voi mua! Sammui viime hiilos,
- Ja kylmää tuhkaa kastaa kyyneleeni!
- Voi, armaat lapseni!
- Ma mitä näänkään!
- Nuo pojat keitä, jotka ruumiin luona
- Rukoillen polvillansa, kädet nostaa?
- Ei siten katso silmä roomalaisen...
- Se hehkuu, pistää lailla Nubian!
- Haa, aavistan! Ne sun on Kleopatra,
- Sun sikiöitäs, krokodiileja,
- Mi synnyttänyt Afrikan on lieju!...
- Siis kostoon! Nimes lausu mulle, poika...
- Sa nuorin kyy, mi imi rintojaan...
- Mi on sun nimesi?...
- Marcus Antonius!?...
- Marcus Antonius,... en voi nimeäsi,
- En muistoasi vereen tahrata.
- Lempivä, heikko nainen olenhan!
- Helmaani syyttä syylliset te tulkaa,
- Te, lapset, helmaan äidin rientäkää!
- Taivaiset, anteeks’ suokaa paha aatos,
- Antakaa voimaa, jotta roomalaisna
- Hyveisiin suuriin hänen ... omat lapsein
- Ma kasvattaisin, jotta ylpeillä
- Saa heistä Rooma ja Marcus Antonius!
- Nyt paarit nostakaatte!...
- Hautasaaton
- Käy eellä surren nainen roomalainen!
Lähde: Lausunto-ohjelmaa. 1920. Kaunoluvun opetusta ja esitystä varten koonnut Onni Savola. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.