Oamulla, Muoria Kuvaelessaan
| Oamulla, Muoria Kuvaelessaan *). (Suomentama Fredmanin Lauseista, N:o 39). Kirjoittanut Carl Michael Bellman |
*) Lauletaan kuin: ”Storm och böljor tystna ren” &c.
- Myrskyt taukoovat jo pois –
- Ilma kaunis – kohta ois,
- Varjot väheneepi; –
- Päivä läheneepi,
- Pilvet kulkee,
- Sumun sulkee,
- Ilmoittaavat päivän, julki.
- Tuulet hiljain puhaltaa,
- Lehet kaikki liikuttaa;
- Hoavat kaikki huojuu,
- Suot ja lähet kuohuu.
- Tetret soittaa,
- Ohjat, joita...
- Miesi hevoistansa hoittaa –
- Uunissapa
- Palaapi jo
- Risuja ja
- Tikkuja. No!
- Jopa velli-pata kiehuu –
- Mies, jo tulellans’,
- Suuren tukan kans’,
- Piippu-nysällänsä liehuu;
- Istuin kivellä,
- Työmies, niitulla,
- Lapiansa kohoittaa.
- Krouvair soappaitansa soa,
- Viina-pannuns’ hivuttaa;
- Tuoppiinsak jo tarttuu,
- Ovessansa varttuu.
- Piippu syttyy,
- Ukko kiihtyy
- Kylän poikihin ja tyttö’in.
- Eukko, veräjässäpä,
- Painaa peätäns’ käteensä;
- Sinnek tännek huojuu,
- Nukkuupi ja nuojuu.
- Päivä paistaa,
- Akka raiska
- Havaihtee, ja tuopin maistaa.
- Myllyssäpä
- Rattaat jo käyp’,
- Kuulin ja näin
- Kujasta päin –
- Sepän takoomista, tarkast;
- Palkimellaan hään
- Paukuttaapi näin,
- Puoleksipa vaikka alast.
- Lieuu tulen kans’
- Vasarohillans’,
- Laulain oamu-virttänsä.
- Ilma raitis’, – terveik tuo!
- Pienimmätpä kukat, nuo
- Jopa puhkiavat,
- Oamu-kasteen soavat;
- Kauniist’ loistaa; –
- Lemun – noista
- Etelätteretpä poistaa.
- Mehtä tuolla sinittää,
- Vuoret kaikki pimittää –
- Roavat kaikenlaiset,
- Kylän lapset, naiset,
- Käypi tuolla,
- Soittaa suolla,
- Soattaa karjan pohjos-puolla.
- Kiurutpa, niin,
- Liuhaavat nuo,
- Kukkopaki –
- Laulaapi tuo;
- Havaihteepi koko luonto.
- Uueks’ voitoks, myös,
- Uueks’ kauniiks’ työks,
- Jott’ ei puuttuis mitään näissä
- Nousi Muovits jo,
- Otti värin, ja
- Istui taulunsapa luo.
- Kappas muorin! – Minkäs neän;
- Nauha-myssy – kappas hään!
- Kukat povellansa,
- Piska polvillansa;
- Päivän varjo
- Tuolla kurja –
- Voi tuo Muovits, mikä hurja!
- Voipa pahuus! Naurattaa
- Kuin tuon rymän nähä soa –
- Hatun kanssa peässä,
- Niinkuin herras-väessä;
- Neätkös tuota!
- Lykkeä luota
- Käsiänsä, aivan suotta –
- Nisujaan hään
- Väistelööpi,
- Hyvästipä
- Emäntäni
- Olet kuvaillutki tauluun.
- Mutta, sanos sen,
- Miksi istuu hän
- Kanan kanssa kainalossaan?
- Sy on, keltain, se
- Ett’ sen ystävä
- Ukko vanha eleä viel’.
Lähde: Suomi 15.5.1847.