Nyt rannikolla...

Kirjoittanut Oskar Uotila


Nyt rannikolla riemu on
Ja häiden vietto verraton:
Tuon poutaperhon kirjavan
On ruusunkukka morsian.
Pien’ ampiainen kutsut vie;
Ken unhoituksiin jäänyt lie?
Hän kutsui niemen perhot, puut
Ja kukat, kainot, sulosuut.
Vain soittokuntaa kaivattiin –
Siks mettisparvi mainittiin –
Se saapui laskuss’ auringon,
Pyys palkaks mesisuutelon.
Jo alkaa soittokunnan työ,
Ja lahden laineet tahdin lyö;
Vaan valon antaa illan kuu,
Ja lämmön viuhkoo tuulen suu.
Hääjoukko häälyy, hehkuilee
Ja tunteitansa tuoksuilee;
Yörastas yhtyy riemuihin
Ja joikuu juhlasävelin.
Mut ruoko yksin nyökkimään
On jäänyt äyrään vieremään;
Se aatkeloivi allapäin –
Miks lienee lieto nurppa näin?


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.