Nyt ja Ennen

Nyt ja Ennen.
C. A. Gottlundin ”Uusia lauluja”, präntätty 1845.
Kirjoittanut Carl Axel Gottlund


Ah! entinen aikani,
Nykyinen mieleni!
Sananlasku.

Ennen eli jokainen kun asian oli laita;
Nyt on kukin kelvotoin, ja itara ja saita.
(hyryä lisäksi).
Ennen piti meijän miehet kunniansa suurin;
Nyt on rahat rakkaammat, ja kallihimmat juurin.
Ennen oli miehen sana lujempi kuin rauta;
Nyt on lupa luikkia, ja valat tuskin auttaa.
Ennen miehet hikoilivat työssä kaiket päivät;
Nyt niin viina viivyttää ja juoksuttaa nuo räivät.
Ennen joivat jonkun kerran ystävinsä kanssa;
Nyt niin juopi joka miesi yksin kotonansa.
Ennen löytyi aitoissamme pellavaa ja liinaa;
Nyt ei löyvyk talossa – kuin velkoa ja viinaa.
Ennen löytyi huoneessamme tarpeheita aina;
Nyt jos mitä tarvitaan, niin täytyy kohta lainaa.
Ennen sovun aviossa, toverit ne toivat;
Nyt ne toruu toisinaan, ja tappeloo kuin koirat.
Ennen seurais akka aina ukkoansa myötä;
Nyt hän vieraan vuotehella viettelöökin yötä.
Ennen oli Neijot nöyrät, tyynneet tytöt vainoot;
Nyt on likat ilkiät, ja ylpiät on vaimot.
Ennen kärsi poika kerran tyttöänsä luokse;
Nyt hän muihin muksihinkin yö-jalassa juoksee.
Ennen antoi piika tuskin sulhaiselleen suuta;
Nyt hän muillen muikkarillen antaa vielä muutaik.
Ennen lapset kasvatettiin kurihissa Herran;
Nyt niin kurittaa he vanhemmansa monen kerran.
Ennen oli Pappi paras ystävä ja tuttu;
Nyt on sillä laissa joka miehen kanssa juttu.
Ennen laulo Lukkar’ ite kirkossa ja häissä;
Nyt hän toisia laulattaa, ja ite ompi päissään.
Ennen tutki Tuomar’ aina mikä oli totta;
Nyt hän ensin taskun pohjat tarkoin kaikilt’ ottaa.
Ennen oli Lautamieskin laissa hyvin norkko;
Nyt hän istuu pöyvän peässä kontallaan ja torkkuu.
Ennen Vouti tilin teki veroista ja muusta;
Nyt hän heitteä rästiksi, ja pankkoo kustaik kuusta.
Nimismiesi ennenkin hän toimeessansa suitti;
Nyt ei vielä vuuen peästä hänestä on kuitti.
Ennen Mittar’ puikon pisti juuri rajan selkään;
Nyt hän rajat rakenteloo tikkujensa jälleen.
Ennen oli Kauppamiehet rehelliset vielä;
Nyt ei muuta luonnistu kuin kielletyllä tiellä.
Ennen oli Sotamiehet tappelussa tuimat;
Nyt hyö pauhaa pavossaan, ja juovat niin kuin huimat.
Vihamiesi ennen oli virassansa nöyrä;
Nyt on jalka jäykkä jo, ja selkä-ranko köyrä.
Mitenkäs siitt’ minä olin? Elin niinkuin Herra;
Nyt on kaikki kavonna, voan – laulan vielä kerran:
Joka kiitteä vanhoja, hään nykyjähän moittii:
Ajat oli kiistallaan, voan – vanhatpa ne voitti.


Lähde: Työmies 18.1.1902.