Nyt, sitten.

Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio


Pikku Elli valkokutriaan,
Keritsimet saatuaan,
Leikkaa kiiruissaan;
Keritsimet kun vie poijes äiti,
Itkee vaijertaa;
Ett’ on ruma lovisena pää,
Tuot’ ei lapsi nää.
Konsa Elli kasvaa isoksi,
Tulee mailman immeksi,
Muotinukeksi,
Yhtä innokkaasti salaa, julki
Jatkaa hiuksiaan;
Ett’ on tekotukka petosta,
Tuot’ ei oivalla.


Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.