Nuppulinna
| Nuppulinna Kaksi maalaiskuvaa, piirtänyt Eino Leino Kirjoittanut Eino Leino |
1 Idän alta
muokkaa- Idän alta ukkospilvi
- uhkasi kuin lonka,
- jonk’ on päällä päivän lapset,
- alla tuulen vonka,
- tuulen, joka tuntureilta
- tullen liikkuu hiljaa,
- vieden kesän kauniin kasvut,
- koskein korven viljaa.
- Idän alta irjut nousi,
- kautta kaiken yömme
- samat rastit rakennamme
- pilkoin piilu vyömme,
- nousee kerran korven kosto,
- hengeltänsä vapaa,
- jonk’ ei tarvis tajuta
- maan mieltä, taivaan tapaa.
- Elämässä ensikerran
- Hälle sijan suon ma,
- koska luomislauluaan
- ma laulan sekä luon ma,
- veisi vuoren vinkalohon
- viitehen jo tieni,
- ellei pino eessä ois,
- sen pilkkoja niin pieni.
2 Sarkatakki
muokkaa- Synnyin alla päiväntähden.
- täyden niinkuin kesä,
- missä joka linnullakin
- lienee linnunpesä,
- harhaelen kallioita
- nyt ma vuoren karun
- lailla muinaismuiston synkän
- taikka mierontarun.
- Mitä tehnyt lien, en tiedä.
- Kärsinen kai syytäin,
- vaikka myönyt en ma vielä
- ensilemmen lyytäin,
- kärsin, onnun, nilkutan
- kuin nilkka, polvi Pollen,
- vaikka jaksa jalkoa
- en enää vaiti ollen.
- Luulin ennen kuuluneeni
- rotuun roudan, petun,
- kuulin sitten kuuluvani
- heimoon kesäketun,
- ketetään ja petetään
- vain Suomen suuren mieltä,
- niinkuin täällä pilpatellaan
- pienen Suomen kieltä.
- Ei se koidu kunniaksi
- kansakunnan suurten,
- että he ei taida kieltä
- isäin ikijuurten,
- eikä ole aina rääsyt
- rengin uusin kuosi,
- vaan on herra, ken sen eestä
- enin verta vuosi.
- Kuulukohon kunnialla
- siksi maine maamme,
- että kodin korkeamman
- toisen kerran saamme.
- Maamies, astu aurallesi,
- sotamies, käy miekkaan,
- muuten vuotaa kansan hien
- ja hurmeen huolet hiekkaan.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.