Nuoruuden aijan muistutos
Nuoruuden aijan muistutos. Kirjoittanut Antti Puhakka |
- Ihminen on kuin kukkainen
- Täällä juur vähän aikaa,
- Vaan siitten aivan köykäinen
- Kuin kuolo maahan kaataa.
- Hään hyppelee ja naurelee
- Kuin lehti puussa kiikkuu,
- Ei vähäistäkään arvele
- Ett sielu ruummiss’ riippuu.
- Nuoruden aika iloinen
- Se monta ijät’ pettää,
- Kuin ompi liika riemunen
- Tuomijon päällens vetää.
- Jo monta täällä ajassa
- Joutuvi pahaan ansaan,
- Kuka ties ijäisyyessä
- Helvetin alhon kansaan.
- Katsokam ruohoi kukkaisii
- Kmnka he kauniist’ kasvaa,
- Kuin niillen myrsky tulepi
- Kaikki ne maahan kaataa.
- Niinpä on heikko ihminen
- Kuin kukka kedon päällä,
- Ja kuolo aina vuorelleen
- Noutapi meitä täältä.
- Muistakam aijan kalleutta
- Nuoruuden ilon alla,
- Ett’ Herra löytäis valmisna
- Hetkellä viimmeisellä.
Lähde: Maamiehen Ystävä 8.6.1850.