Nuorra Nainta.

Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg


Naiman naapurin pitäsi,
ottaa akka aikanansa:
nuorra nainta hyövyttäsi,
onnen lisä omillensa.
Koska kasvot kalvettuvat,
ei karvetu kartanosi;
jollon rystyt rypistyvät,
alkaa alastomuus.
Mutta vaimo meikäläisen
hallitseepi hankitessa,
akka tarkka alkavaisen
takavarana talossa.
Onneasi otottaissa
eipä päiväsi parannu;
alati ajatellessa, (arvellettaissa)
jos ei vaan vielä pahennu?
Nuorra miessä naimatoina,
olet hempiä halulle;
mutta miessä nainehena,
tyly arvellus teoille.
Sillä nuorra naimatoina
kuluu aika kultasena;
mutta tosin turvatoina,
tuhlavana, tyhjäsenä.
Rahvas nuori rattosampi,
kansa vanha köhmelömpi;
raittiana riemusampi,
ilon aika ihanampi.
Minun tätä muistuttaissa
pahaksun paha-tekoni,
kosk’ en nainnut nuorra miessä;
suru suurempi iloni.

H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].


Lähde: Turun Viikko-Sanomat 15.1.1831.