Nuorra Nainta

Nuorra Nainta. Kirjoittanut Herman Emanuel Hornborg

Naiman naapurin pitäsi,

ottaa akka aikanansa:

nuorra nainta hyövyttäsi,

onnen lisä omillensa.

Koska kasvot kalvettuvat,

ei karvetu kartanosi;

jollon rystyt rypistyvät,

alkaa alastomuus.

Mutta vaimo meikäläisen

hallitseepi hankitessa,

akka tarkka alkavaisen

takavarana talossa.

Onneasi otottaissa

eipä päiväsi parannu;

alati ajatellessa, (arvellettaissa)

jos ei vaan vielä pahennu?

Nuorra miessä naimatoina,

olet hempiä halulle;

mutta miessä nainehena,

tyly arvellus teoille.

Sillä nuorra naimatoina

kuluu aika kultasena;

mutta tosin turvatoina,

tuhlavana, tyhjäsenä.

Rahvas nuori rattosampi,

kansa vanha köhmelömpi;

raittiana riemusampi,

ilon aika ihanampi.

Minun tätä muistuttaissa

pahaksun paha-tekoni,

kosk’ en nainnut nuorra miessä;

suru suurempi iloni.

H[erman]: E[manuel]: H[ornborg].

Lähde: Turun Viikko-Sanomat 15.1.1831.