Nuoren ystävän haudalla

Nuoren ystävän haudalla. Kirjoittanut Simeon Hirvonen

I.

Kesken katkesivat voimas,

Kesken työsi taukosi;

Kesken laskit matkasauvas,

Kesken päätit rientosi.

Keskenkö? Sen Luoja tietää,

Joka meitä johdattaa.

Hänen tekojansa sietää

Jokahisen noudattaa.

Salatut on neuvot Herran

Kuolevaisten keskessä,

Siksi kun ne kaikki kerran

Selkenevät hetkessä.

Kyynel kuuma kaipauksen

Vielä valuu virtana,

Kun sä poistuit – lohdutuksen

Mist’ on aihe saatava?

Siitä, että henkes jalo

Sinun kanssas kuollut ei.

Nyt sen täyttää taivaan valo,

Vaikka tomus Tuoni vei.

Vaikka sydämes on kylmä,

Vaikka hautas auki on,

Niin on sulla siellä kyllä, –

Autuutes on verraton.

Povess’ isänmaasi armaan

Olkoon lepos suloisa;

Luona Lunastajan varmaan

Autuutes on valoisa.

II.

Lämpimästi sykki sydän

Vielä äsken rinnassas;

Nyt jo löysit levon hyvän,

Rauhan, veikko, vaivuistas.

Olit äsken seassamme

Ystävänä armasna;

Senpätähden sielussamme

Kaihoa on karvasta.

Yksi ajatus ja riento

Meidät kaikki yhdisti;

Jokahista yksi tieto

Pyhitti ja puhdisti.

Tieto siitä, että suuri

Kotimme on isänmaa,

Saatti meidät sille juuri

Kaikki lahjat kantamaan.

Sepä sunkin intoasi

Ylläpiti ainiaan,

Kehoitti sun kuntoasi

Aina työhön ahkeraan.

Vahva olit, veikko, kyllä,

Suurta hehkui henkesi;

Olit, valon pantsar yllä,

Valmis sotamieheksi.

Hyve jalo lipussasi

Liehui, avu korkea,

Kunnes väsyit juoksussasi,

Kuolo kohtas nopea.

Kuni heinä katkaistihin

Sinut kesken kasvuas;

Kesken täältä temmattihin

Rakkahista riennoistas.

Senpätähden mielestämme

Onpi eros katkera.

Siitä suru sydäntämme

Ahdistaapi ankara.

Kyyneleet sun hautahasi

Seuraa kuumat, hellimmät;

Suokoon sulle Jumalasi

Mullat pehmeet, keveät.

Suo’os Luoja, että kerran

Vielä taasen yhdytään

Luona laupiaimman Herran

Ijäisehen elämään!

S[imeon]. H[irvo]–nen.

Lähde: Turun Kuva-Lehti 30.11.1890.