Nuoren maanmittarin mietteitä

Nuoren maanmittarin mietteitä.
(Kirjeestä ystävälle.)
Kirjoittanut Kustaa Aadolf Jalkanen


Mitäpä minussa miestä
Pojassa epäpäössä,
Urohossa untelossa?
Enpä liioin liikukkana,
Pyrikkänä, pyyäkkänä
Suurten seppien sijoille,
Taitomiesten tanhuille.
Mie vihellän viiakoissa,
Kumahtelen kuusikoissa,
Hoilottelen hongikoissa,
Soitan suurilla selillä,
Ulapoilla aukeoilla;
Nousen kaikki vuoren huiput,
Kaikki kukkulat kapuan,
Siellä virteni viritän,
Siellä laulan luikahutan.
Veijo vanhin arvelevi,
Emon tuoma tuumoavi:
»Mitä tuostakin tulevi
Pojasta epäpäöstä,
Urohosta untelosta?
Suurta tuosta toivottihin
Varattihin, varrottihin
Suuren kaimansa sukuista:
Toki vankka vallesmanni
Tahi rehtevä rovasti;
Vaan meni mitättömäksi,
Väheni vähäpäöksi,
Joka suon on sorkkijaksi,
Joka viian viiltäjäksi,
Kankahan kapuajaksi.
Tehtihin tulitereä,
Surahti sihistimeksi».
Miten tuohon vastoaisin,
Poika parka puolustaisin
Oman veijon väittehesen,
Emon kannon kantehesen?
Tosi on että toisinansa
Pakko päivien perästä,
Päästyäni pintehistä,
Kahlehista kirvottua
Laulelen joka aholla,
Soittelen joka salolla,
Kajahutan kankahalla;
Vaan ei tuosta vielä voine
Epäillä epäpäöksi,
Soimata sihistimeksi.
Sen kuin kuljen kunnahia,
Samoan salon sisässä,
Sen kuljen omia maita,
Joita entiset isämme
Varsin vaivoin viljelivät,
Viljelivät, varjelivat
Kansan kasvavan varaksi,
Turvaksi tulevan polven.
Sen kuin huuan huiahutan,
Samat vaarat vastaavat,
Samat kankahat kajaavat
Joilla ennen aikoinansa
Kaikui miesten miekan kalske,
Hirnunta sotahevosten.
Sen kuin vuorilla vilistän,
Kapuelen kallioilla,
Silmä uusia näkevi,
Toisia tavoittelevi,
Saloja sinertäviä,
Kummukoita kaukaisia,
Selkä siintävä välissä,
Lammen kaista kainalossa.
Silloin paisuvi poveni,
Nuori rinta riemahtavi,
Syän se sykähtelevi,
Suonet ne tykähtelevi,
Mieli herkkä heilahtavi
Sorjan Suomemme sulosta,
Lumosta kotoisen luonnon.
Jos tuosta jokin tulisi
Lemmestä oman emomme
Toimi toinen ja taempi
Maamme armahan avuksi,
Hyväksi hyväisen äidin,
Ylen mä iloinen oisin
Iloinen ja onnellinen.

Kustaa Aadolf Jalkanen.
* 1873. † 1896.


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. V. 1897. Suomal. Kirjall. Seuran kirjapainon osakeyhtiö, Helsinki.