Nuorelle tytölle (Franzén)

Nuorelle tytölle.

Kirjoittanut Frans Mikael Franzén


Kiedo, tyttö, keväänäs
seppeleitä tukkaan.
Pyri tanssiin, päästessäs:
pian pyrit hukkaan.
Pois jo ennen huomista
hiipii sulta sulo;
sinut työntää loistosta
toisen ruusun tulo.
Peilaile, kun piirteitäs
peili ylistääpi:
kerran suora ystäväs
unhotuksiin jääpi.
Lempivät kun kilvaten
pariis tahtoo päästä,
laula, tyttö, soittaen,
älä pilaa säästä.
Heti herraks ylentäy
mairesuu, nyt orja.
Lapsi itkee, kehto käy,
lepää soittos sorja.
Leiki runon unelmin,
rakastu sen kukkiin.
Leikiten nyt lempeenkin
kiinny niinkuin nukkiin.
Kohta povin kuihtuvin
heräät, rouvaks muuttuin,
heräät vaivaan, harmihin,
sulojasi puuttuin.
Hyymen pistää ruusuillaan.
Kuitenkin on kurjaa
ikäs olla tyttö vaan
herjattu ja nurja.
Kun on elos kukassaan,
riemuitse ja loista.
Et saa enää milloinkaan
vuottas viittätoista.


Lähde: Franzén, Frans Mikael 1891: Valikoima Frans Mikael Franzénin runoelmia. Suomentanut Em. Tamminen. Otava, Helsinki.