Nuorelle runottarelle

Nuorelle runottarelle Kirjoittanut Antti Räty

Laula, laula lintuseni,

Pienoiseni, pääskyseni!

Kultasuu, hopeakieli,

Visertele virsiäsi,

Illoilla ikävissäsi,

Aamulla ajan kuluksi,

Päivillä huviksi muillen;

Laskettele laulujasi,

Soittojas suloisimpia,

Runojas ruikuttamia.

Laula, laula kultaseni,

Sirkuttele, sirkkuseni,

Vuosia vajenevia,

Päiviä pyörähtäviä,

Somasti soluilevia!

Pian pääset pääskyseni

Vuorostasi, vaivoistasi,

Täällä vähän oltuasi;

Pian laulusi lopetat,

Ilovirtesi ihanat,

Koska vaivut, varpuseni,

Turpeesehen tuutumahan,

Nurmellen nukuttamahan.

Pian suusi sammaloittuu,

Kieles kuivettuu kokohon,

Kun sa kauniist’ kannetahan,

Iäksi asetetahan,

Kankaasehen kaivetahan,

Multahan mutistetahan.

Syän kylmä kyyhkysellä,

Puuttuu ääni pulmusella –

Kun lepäjät, leivoseni,

Kahen lautasen välissä,

Kolmen kirveen hakkoaman,

Neljän veitsen veistelemän,

Tuonen neitosen tuvassa,

Maassa Manalan majassa.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.