Nuorelle puulleni

Nuorelle puulleni. Kirjoittanut Immi Hellén

Sinut istutin, hentoinen, pieni puu,

kevätpäivänä Suomen multiin.

Minä heitän sun hellien

maaemon huomaan

kevätvehreitä kerkkiä,

lehviä luomaan,

minä heitän sun päivyen kultiin.

Sulle haastelen, hentoinen, pieni puu:

Oi, syvälle painaos, juuret!

Juo voimia hetteistä

maaemon armaan,

niin jaksat sä jalosti

varttua varmaan,

kas, mulla on toiveet suuret.

Minä toivon sun nousevan päivää päin,

niin uljaana latvaasi kantain

ja oksias laajalle

levitellen,

niin vienosti tuulessa

humahdellen

ja varjoa viivasta antain.

Ja silloin sun latvaasi, uskon sen,

kevätkäkönen istahtaisi.

Se kultia kukkuisi

Suomelle siellä,

näin, näin minun puuni,

mi pieni vielä,

kotiseutua kaunistaisi.

Ja jos syksyn myrskytkin myllertäis,

et säikkyis, mun puuni, näitä.

Sinun latvasi laulaisi

laulua tummaa,

se tarua kertoisi

kaunista, kummaa.

Minä uskon sun uhmaavan säitä.

Olen itsekin vielä kuin nuori puu,

sun laillasi kasvaa jos saisin!

Joka vuosi me vartumme

vaaksan verran.

Päin päivyttä pyrkien

minäkin kerran

kotiseutua kaunistaisin.

1925.

Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.