Nuorelle puulleni.

Kirjoittanut Immi Hellén


Sinut istutin, hentoinen, pieni puu,
kevätpäivänä Suomen multiin.
Minä heitän sun hellien
maaemon huomaan
kevätvehreitä kerkkiä,
lehviä luomaan,
minä heitän sun päivyen kultiin.
Sulle haastelen, hentoinen, pieni puu:
Oi, syvälle painaos, juuret!
Juo voimia hetteistä
maaemon armaan,
niin jaksat sä jalosti
varttua varmaan,
kas, mulla on toiveet suuret.
Minä toivon sun nousevan päivää päin,
niin uljaana latvaasi kantain
ja oksias laajalle
levitellen,
niin vienosti tuulessa
humahdellen
ja varjoa viivasta antain.
Ja silloin sun latvaasi, uskon sen,
kevätkäkönen istahtaisi.
Se kultia kukkuisi
Suomelle siellä,
näin, näin minun puuni,
mi pieni vielä,
kotiseutua kaunistaisi.
Ja jos syksyn myrskytkin myllertäis,
et säikkyis, mun puuni, näitä.
Sinun latvasi laulaisi
laulua tummaa,
se tarua kertoisi
kaunista, kummaa.
Minä uskon sun uhmaavan säitä.
Olen itsekin vielä kuin nuori puu,
sun laillasi kasvaa jos saisin!
Joka vuosi me vartumme
vaaksan verran.
Päin päivyttä pyrkien
minäkin kerran
kotiseutua kaunistaisin.

1925.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.