Nukkuva Suomi

Nukkuva Suomi Kirjoittanut Kaarlo Kramsu

Pilvet raskaat, uhkaavaiset Suomen taivaan tummentaa,

Mutta Suomen miehet nukkuu unta vielä raskaampaa.

Heräämättä vaaran tullen untans nauttivat he vaan

Tantereilla, joita isät kostuttivat hurmeellaan.

Monta vaivan, vainon päivää kansa tämä nähnyt on;

Nytkö uinaillen se vaipuis taistelutta kuolohon?

Nuorna vielä nurkumatta lähtisikö manalaan?

Niinkuin vanhus ikäloppu sammuisiko nukkuissaan?

Ei, niin kova kohtalomme tok’ei julma olla saa!

Avosilmin kohdatkohon Suomen kansa kuolemaa.

Jos ei väisty surman nuoli, sammuttakoon kärki sen

Hengen valppaan, elonvoivan, uljaan, itsetietoisen.

Tora, riita mielessänsä Suomen kansa uinailee,

Unissansa oman rintans veriin hurja raatelee.

Taistelevans luulee eestä elon, voiton loistavan,

Vaikka nukkuin suljahtaapi suuhun synkän kuoleman.

Pilvet raskaat, raudankarvat Suomen taivaan tummentaa.

Ukon pilvet uhkaavaiset turmiota ennustaa.

Nosta ukko raivoon ilmas, pane nuoles satamaan,

Ehkä herää Suomen kansa kerran ennen kuoloaan!

Lähde: Kramsu, Kaarlo 1887: Runoelmia. Werner Söderström, Porvoo.