Nukkuos rauhassa

Nukkuos rauhassa. Kirjoittanut Irene Mendelin

Luonto jo nukkuvi rauhassa,

Nukkuvi talviunta;

Hohtava hursti on peittona,

Hursti on valkolunta.

Uinuvi suvinen sulous,

Uinuvi orvonkukka,

Lehtojen ilo ja armaus,

Nuojuva nurmen nukka.

Poissa on pääsky ja leivonen,

Käkönen kultakieli;

Niiltähän sai ilon armaisen

Alati ihmismieli.

Kaikki nyt nukkuvi, hiljaa on –

Hiljene sydän parka!

Miksi, oi miks’ olet rauhaton?

Miksi sa olet arka?

Nukkuos, vaikka sun keväimes

Kukkivi parhaallansa!

Nukkuos, lumi sun kukkaises

Verhovi vaippahansa. –

Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.