Nukkuos rauhassa

Nukkuos rauhassa.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Luonto jo nukkuvi rauhassa,
Nukkuvi talviunta;
Hohtava hursti on peittona,
Hursti on valkolunta.
Uinuvi suvinen sulous,
Uinuvi orvonkukka,
Lehtojen ilo ja armaus,
Nuojuva nurmen nukka.
Poissa on pääsky ja leivonen,
Käkönen kultakieli;
Niiltähän sai ilon armaisen
Alati ihmismieli.
Kaikki nyt nukkuvi, hiljaa on –
Hiljene sydän parka!
Miksi, oi miks’ olet rauhaton?
Miksi sa olet arka?
Nukkuos, vaikka sun keväimes
Kukkivi parhaallansa!
Nukkuos, lumi sun kukkaises
Verhovi vaippahansa. –


Lähde: Irene 1893: Koivikossa. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.