Nukkumatti
Nukkumatti. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Hiljaa, hiljaa, käki kukkuu,
- kesäilta hämärtää.
- Lehdon pieni lintu nukkuu,
- siiven alla siro pää.
- Katsos kuuta taivahalla,
- pyöreätä, kalpeaa,
- kuinka ihmeen lempeästi
- katsoo lasta nukkuvaa!
- Tuolta tulee pieni vieras
- varpahilla hipsuttain,
- sinisukka, punapaita,
- hiippahattu päässä vain.
- Etkös poikaa tuota tunne? –
- Se on Matti veitikka,
- ihmeellistä taikasauvaa
- heiluttaa hän ilmassa.
- Jopa alkaa unten maista
- kukkarannat kangastaa,
- niihin poikaa pienokaista
- Nukku-Matti johdattaa.
- Maassa ihmeen ihanassa
- noustaan tyyneen satamaan,
- siell’ on ruusut kukkimassa,
- mesimarjat peittää maan.
- Kultalatvapuissa riippuu
- appelsiinit, omenat,
- joka oksasella kiikkuu
- kesyt ilman laulajat.
- Kultasarvipeura kantaa
- siellä poikaa selässään,
- hopeeharjahepo antaa
- silitellä itseään.
- Oi, niin monta sulounta
- näkee siinä poikanen:
- näkee talven valkolunta,
- kuulee ääntä kulkusen.
- Joulupuukin seisoo siinä
- viherjäine oksineen, –
- on kuin kasvais valkosiivet
- hänellekin olalleen.
- Mutta muista – näitä näkee
- yksin hyvät lapset vaan,
- joill’ on hyvän omantunnon
- puhdas rauha rinnassaan.
- Niin jos joka lapsen oisi,
- näkis tarhat Eedenin,
- unten maassa varmaan voisi
- saada siivet enkelin.
1897.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.