Nooan arkki.
(Useiden toivomuksesta otettu tähän uudestaan IV:sta osasta).
Kirjoittanut Juho Kujala


Jo pienoisesta lapsesta on meille saarnattu
Asioit’, joita kertoilee tuo vanha raamattu
Nää kertomukset lienevät jo siksi tuttuja
Kun oisivat ne sauna-ämmäin juorujuttuja.
Olen kuullut varoitukset nuo monen monesti
Uskomaan nuo kertomukset kaikki todeksi
Nyt herran hengen johtoon ma annan itseni
Ja pyhän hengen vaikutuksest’ alan lauluni.
Mooses kertoo raamatusta ensi ajoilta
Kun ihminen ol’ alastonna paratiisissa.
Hän kertoo miten Aatam-lurjus autuutensa möi,
Kun omenasta nälissänsä toisen puolen söi.
Kun ajan virrat vierivät ja kansat taajeni
Ja joka päivä kansakuntain rivit laajeni
Niin Jumal’-pojat taivaasta alas kurkkasi
Ja ihmisien tyttäret he kauniiks’ huomasi.
Nyt taivaaseen he isäukon yksin jättivät
Ja ihmisien tyttäriä naimaan läksivät.
He ihmisten tyttäriä kauniiksi kiittivät
Ja makasivat tyttöin kans’ ja lapsii siittivät.
Kun isäukko vihdoinkin jo tämän tietää sai
Että hänen omat poikansa nyt ihmisiä nai
Tää ukkoraukkaa katkerasti alkoi suututtaa
Hän päätti meritulvalla ihmiset hukuttaa.
Mut’ oli eräs liberaali, viekas ihminen
Karjanpaimen Gosenista Noak niminen
Hän tervaksista teki oivan uhrialttarin
Ja kauriin poltti karvoineen hän polttouhriksi.
Kun lihan käry kohos ylös luojan nokkahan
Niin hän pani kerubiinin selvää ottamaan
Kuka kauriin kärvensi, ja mikä nimensä
Hän uhrikäryn tähden olkoon vapaa synneistä!
Ja luoja lähti vaeltamaan alas päälle maan
Niin hän sattui viinimäes’ Noan tapaamaan
Noalle hän kiukutteli maailman pahuutta
Ja uhkas kotiin päästyään maailman lopettaa.
Noak oli humalas’ ja aika juovuksis’
Vaan tätäpä huomannutkaan mailman herra its’
Noa lempeäksi luojan mieltä alkoi kääntämään
Ja uhrikäryn tähden pyysi häntä säästämään.
Ja luoja käski Noan laittaa laivan itselleen
Ja tarpeelliset ruokavarat viedä perheelleen
Sisältä ja päältä käski arkin tervata
Ja matkan vaiheet joka päivä kirjaan merkata.
Kyllä siinä Noa-paran otsa hikoili
Hälle riitti tarpeheksi työtä viikoksi
Ahkerasti, tarmokkaasti täytyi ahertaa
Kun kuudes’ päiväs’ niinkin suuren arkin rakentaa.
Ja oli siinä Noa ukko aika tuoksinas’
Kun kaikki petoeläimetkin kävi ruokkimas’
Monta sataa tuhatt’ oli arkis elävää
Joita täytyi Noan aivan yksin elättää.
Ja kyllä siellä vasta oli eri elämää
Ol’ tiikerien kiljuntaa ja karhuin mörinää
Sudet siellä ulvoivat ja karjui kalkkunat,
Villisiat röhkivät ja lehmät ammuivat.
Mutta aatelkaas niit’ suuria ruokahommia
Heiniäkin päivässä kului monta tonnia
Ja tarkasti ei sitäkään voi laskee äkkiä
Kuinka monta päivässä men’ kaurasäkkiä.
Kun sade vihdoin taukosi ja jälleen kuivui maa
Ja Noa rukka vihdoinkin nyt helpotusta saa;
Niin juhli hän ja ”kännäili”, väsymys yllätti
Ja kännipäissä rapakkohon pappa pyllähti.


Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.