Nooan arkki
| Nooan arkki. (Useiden toivomuksesta otettu tähän uudestaan IV:sta osasta). Kirjoittanut Juho Kujala |
- Jo pienoisesta lapsesta on meille saarnattu
- Asioit’, joita kertoilee tuo vanha raamattu
- Nää kertomukset lienevät jo siksi tuttuja
- Kun oisivat ne sauna-ämmäin juorujuttuja.
- Olen kuullut varoitukset nuo monen monesti
- Uskomaan nuo kertomukset kaikki todeksi
- Nyt herran hengen johtoon ma annan itseni
- Ja pyhän hengen vaikutuksest’ alan lauluni.
- Mooses kertoo raamatusta ensi ajoilta
- Kun ihminen ol’ alastonna paratiisissa.
- Hän kertoo miten Aatam-lurjus autuutensa möi,
- Kun omenasta nälissänsä toisen puolen söi.
- Kun ajan virrat vierivät ja kansat taajeni
- Ja joka päivä kansakuntain rivit laajeni
- Niin Jumal’-pojat taivaasta alas kurkkasi
- Ja ihmisien tyttäret he kauniiks’ huomasi.
- Nyt taivaaseen he isäukon yksin jättivät
- Ja ihmisien tyttäriä naimaan läksivät.
- He ihmisten tyttäriä kauniiksi kiittivät
- Ja makasivat tyttöin kans’ ja lapsii siittivät.
- Kun isäukko vihdoinkin jo tämän tietää sai
- Että hänen omat poikansa nyt ihmisiä nai
- Tää ukkoraukkaa katkerasti alkoi suututtaa
- Hän päätti meritulvalla ihmiset hukuttaa.
- Mut’ oli eräs liberaali, viekas ihminen
- Karjanpaimen Gosenista Noak niminen
- Hän tervaksista teki oivan uhrialttarin
- Ja kauriin poltti karvoineen hän polttouhriksi.
- Kun lihan käry kohos ylös luojan nokkahan
- Niin hän pani kerubiinin selvää ottamaan
- Kuka kauriin kärvensi, ja mikä nimensä
- Hän uhrikäryn tähden olkoon vapaa synneistä!
- Ja luoja lähti vaeltamaan alas päälle maan
- Niin hän sattui viinimäes’ Noan tapaamaan
- Noalle hän kiukutteli maailman pahuutta
- Ja uhkas kotiin päästyään maailman lopettaa.
- Noak oli humalas’ ja aika juovuksis’
- Vaan tätäpä huomannutkaan mailman herra its’
- Noa lempeäksi luojan mieltä alkoi kääntämään
- Ja uhrikäryn tähden pyysi häntä säästämään.
- Ja luoja käski Noan laittaa laivan itselleen
- Ja tarpeelliset ruokavarat viedä perheelleen
- Sisältä ja päältä käski arkin tervata
- Ja matkan vaiheet joka päivä kirjaan merkata.
- Kyllä siinä Noa-paran otsa hikoili
- Hälle riitti tarpeheksi työtä viikoksi
- Ahkerasti, tarmokkaasti täytyi ahertaa
- Kun kuudes’ päiväs’ niinkin suuren arkin rakentaa.
- Ja oli siinä Noa ukko aika tuoksinas’
- Kun kaikki petoeläimetkin kävi ruokkimas’
- Monta sataa tuhatt’ oli arkis elävää
- Joita täytyi Noan aivan yksin elättää.
- Ja kyllä siellä vasta oli eri elämää
- Ol’ tiikerien kiljuntaa ja karhuin mörinää
- Sudet siellä ulvoivat ja karjui kalkkunat,
- Villisiat röhkivät ja lehmät ammuivat.
- Mutta aatelkaas niit’ suuria ruokahommia
- Heiniäkin päivässä kului monta tonnia
- Ja tarkasti ei sitäkään voi laskee äkkiä
- Kuinka monta päivässä men’ kaurasäkkiä.
- Kun sade vihdoin taukosi ja jälleen kuivui maa
- Ja Noa rukka vihdoinkin nyt helpotusta saa;
- Niin juhli hän ja ”kännäili”, väsymys yllätti
- Ja kännipäissä rapakkohon pappa pyllähti.
Lähde: ”Laulajapoika” [Juho Kujala] 1913: Uusi Sioninkannel V: kuplettilauluja, runoja ja virsiä. [Juho Kujala], Porvoo.