Nokkonen ja ruusu

Nokkonen ja ruusu Kirjoittanut Carl Gustaf af Leopold

Suom. Paavo Cajander.

Nokkoselle poljetulle

ruusu lausui oksaltaan:

Kov’ on onni suotu sulle,

sua aina kartetaan.

Sinuhun ei silmää luoda,

ken sun näkee, väistyy pois;

hyväilyst’ ei sulle suoda,

sillä kättä polttaa vois.

Jokainen, jok’ astuu luokse,

tuntein sinun tapojas,

kohta luotas poijes juoksee,

peljäten sun pistoas.

Tähän vastas nokkonen:

Luoja loi mun tuliseksi;

koristusta minä en

saanut vaaran peitteheksi.

Mut sä petät, kaunoinen!

Luotu muita narraamahan

kaikkia sä viittailet

sua riemuin poimimahan;

piikkis piillät, hymyilet.

Kyllä kerskaat, ett’ on sulla

väri, loiste, joilla kiillät,

mutta julmempi kuin mulla

sull’ on miekka, jolla viillät.

Samlade skrifter II, 1815, suomeksi Luonnonkirjassa.

Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.