Nokkonen ja ruusu

Kirjoittanut Carl Gustaf af Leopold
Suom. Paavo Cajander.


Nokkoselle poljetulle
ruusu lausui oksaltaan:
Kov’ on onni suotu sulle,
sua aina kartetaan.
Sinuhun ei silmää luoda,
ken sun näkee, väistyy pois;
hyväilyst’ ei sulle suoda,
sillä kättä polttaa vois.
Jokainen, jok’ astuu luokse,
tuntein sinun tapojas,
kohta luotas poijes juoksee,
peljäten sun pistoas.
Tähän vastas nokkonen:
Luoja loi mun tuliseksi;
koristusta minä en
saanut vaaran peitteheksi.
Mut sä petät, kaunoinen!
Luotu muita narraamahan
kaikkia sä viittailet
sua riemuin poimimahan;
piikkis piillät, hymyilet.
Kyllä kerskaat, ett’ on sulla
väri, loiste, joilla kiillät,
mutta julmempi kuin mulla
sull’ on miekka, jolla viillät.

Samlade skrifter II, 1815, suomeksi Luonnonkirjassa.


Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.