Noita
Noita Kirjoittanut Saima Harmaja |
- Minä olen noita.
- Vaviskaa minun edessäni, oi ihmiset.
- Kun minä nostan lumotun sauvani,
- tottelee minua kaikki maailmassa.
- Katsokaa!
- Siellä missä äsken kohosivat kiviset muurinne,
- pauhaavat nyt valtameren mainingit
- pirstoutuen koralliriuttaan.
- Ja kalpean ikkunan takana
- huojuvat intohimoiset palmut,
- ja pimeydessä hiipivät pantterit pehmein tassuin.
- Minä olen noita!
- Kuuletko, ruumiini, olet noidan ruumis,
- eikä noita voi kärsiä.
- Jännity, murtuva ruumiini,
- taikasauva on sytyttävä sinut ilmiliekkiin.
- Sillä noita ei voi sairastaa.
- Hän voi vain kohottaa lumotun sauvansa
- tai kuolla.
Lähde: Harmaja, Saima 1932: Huhtikuu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.