Niityllä.

Kirjoittanut Katri Vala


Oi ikuinen heinä,
sinun veljiesi vihreä kansa
ulottuu länteen ja itään,
yli Euroopan, Aasian, Afrikan.
Maan sakea, musta maito
ravitsee pienintä veljeäsi
Hyvän Toivon niemellä.
Kesän tuoksuva ilma,
sinä kosket silmiäni,
sinä teet korvani kuuleviksi.
Matka ja aika liukuvat pois.
Suunnaton niitty. Punaiset kukat
puhkeavat hämärissä:
sydänten loppumaton ketju
kiertää maan pyöreän pallon.
Vuosisatain takaa – tänään
soi ääni mullanlämmin, päivänkirkas:
tämä on elämän tie!


Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.