Niinpä muinen minäkin

Niinpä muinen minäkin. Kirjoittanut Esa Paavo-Kallio

Hiuteet kiitää taivahasta,

Ropsii ikkunoita;

En voi laata katsomasta

Leikissänsä noita.

Lapset tuolla kiitelevi

Hiudetanssin lailla.

Toinen toistaan tapailevi,

Kaikk’ on huolta vailla.

Niinpä muinen vilvakkaasti

Munkin kulki tieni,

Aika kului autuaasti,

Huolten taakk’ oli pieni.

Toisin tässä nyt on laita:

Huolten kanssa vaivun,

Riemun salpaa sankka aita

– Herra – tahtoos taivun!

Lähde: Paavo-Kallio, Es. 1886: Honkakannel 1: kielten viritys. Oulu.