Niinkuin kohoo tundra jäinen...
| Niinkuin kohoo tundra jäinen... Kirjoittanut Eero Eerola |
- Niinkuin kohoo tundra jäinen
- kohti taivon pieltä,
- nousee kansa itsepäinen
- pohjan puolen tieltä,
- niinkuin puhuu tuuli tuima,
- puree vilu, halla,
- kasvaa kansan mieli huima
- pohjantähden alla.
- Karu tääll’ on taival käydä
- muukalaisen miehen,
- mutta ket’ ei pelko jäydä,
- tottuu korven tiehen,
- ken on kera kontioiden
- lyönyt painin lujan,
- ken on yli suurten soiden
- tehnyt kotikujan,
- ken on kuullut syksyn yössä
- koskiemme pauhun,
- taikka tarpoi talven työssä
- yli kalman kauhun,
- taikka päästen keskikesään
- alle aurinkoisen,
- vei jo linnunlaulupesään
- ihmislapsen toisen,
- hän se tuntee, hän se tietää,
- mikä tääll’ on taika,
- hän se kesät, talvet sietää,
- olkoon mikä aika,
- olkoon aika rauhan rakkaan,
- taikka sodan soitto,
- yksin miehen uskaliakkaan
- täällä vain on voitto.
- Tääll’ ei auta ruikutus,
- ei valitus, ei parku,
- eikä nöyrän kuiskutus,
- ei väistymys, ei karku,
- täällä täytyy täyttä miestä
- olla joka ainon,
- kantaa taiston tuimaa iestä,
- kun lyö hetki vainon.
- Tääll’ on kova kovaa vastaan
- pakko aina panna,
- helli liioin maa ei lastaan,
- hevin leipää anna,
- senpä vuoksi siunattu
- tää olkoon kotitanner,
- rakastettu, vaalittu
- tää isäin mantu, manner.
- Ken se hikihelmet kerran
- Suomen korpeen puotti,
- käskystä kuin taivon Herran
- korpeensa hän luotti,
- taikka kenpä tanterella
- viljoin vuoti verta,
- vastakin hän hurmehella
- kastaa joka kerta
- perimiään peltomaita,
- rajaa rakkahinta,
- eipä kukaan silloin saita,
- kun on maansa hinta
- ostettava, maksettava
- vaikka hellin hengin,
- uudellensa laskettava
- sotaorhin kengin.
- Niinpä velvoittaa ja vaatii
- maa se poikiansa,
- lait lujat sille laatii:
- ole kaunis, kansa,
- ole kansa sitkeä
- ja kestävä ja sitkas,
- aika pois on kitkeä
- jo mieli karmas, vitkas.
- Niinpä nouskoon, kasvakohon
- voiman, tarmon mahti,
- elpyköhön, varttukohon
- kansanvallan vahti,
- että kaikki kohti itää
- yhtenä voi seistä,
- lipun korkealla pitää,
- vaikka tarvis peistä!
Lähde: Eerola, Eero 1930: Kuokka, miekka ja auringon armo: isänmaallisia runoja. Forssan kirjapaino o. y., Forssa.