Niinkuin Simson

Niinkuin Simson.[1] Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Olet sortohon syösty ja lyöty

ja kahlehin kaksin

sä kamppia kiertää täydyt.

Ja riistäjäin hyöty

työs’ määrää.

Sun silmies valon ja onnen

he Delilan juonin

vei, ryösti. – Jäykkänä jäydyt

ja tarmon ja ponnen

jo hukkaat.

Sun orjana raataa pitää

ja mykkänä käydä

noin keskellä piston ja pilkan.

– Mut vaiti, jo itää

kiron siemen.

Kiron siemen juurtuvi kumma

jo pohjahan poves’. –

Joit katkeran kalkin tilkan

ja vereesi tumma

iti kosto.

Sä suljet huulesi tiukkaan

ja kostoa haudot,

kun herjat ne silmäsi sokas’

ja pilkkansa liukkaan

huus’ korvaas’.

Kuin Simsonin vihlovi sulla

sydänjuuria haavat,

ne viilteli orjuus-okas’.

Ne arvelle tulla

ei ehdi.

Mut kerta kuin Simson ihan

sä jättinä jälleen

yli uhmaat sortajain päiden,

ja leimuvi vihan

pyhä lieska.

Noin nouset. Haa kuka tuhma

sun sortuvan luulee

ikiorjaks’ herjojen näiden.

– On ikuista uhma,

se nostaa.

Hilja Liinamaa.

1. Katso Raamatusta Tuomarein kirjan 16 luku.

Lähde: Työläisnaisen Joululehti IV. 1910.