Niin vilu mun on

Niin vilu mun on. Kirjoittanut Eero Eerola

Niin vilu mun on, ah, halla mun on

sydänruusuni suudellut pois.

Sen kesäni kauniin ja kultaisen

ken kuolevan luullut jo ois. –

Sinitaivaissa silmies autuutein

minä näin ja ma luulin jo niin:

on onni se suuri mun omani, oi,

hukun onneni huumeisiin!

Tuli syys, tuli syys, tuli sydänten syys,

tuli talvi ja lumi ja jää,

sinitaivaat silmäisi sammuivat,

minun harmeni sairas pää.

Mut vieläkin öisin ma unissain

sen suuren suveni nään,

näen onneni ruusut ne tummaiset,

näen impeni seppelepään.

Lähde: Eerola, Eero 1916: Lauluja ja runoja. Arvi A. Karisto, Hämeenlinna.