Niin syvästi särki se äidin mieltä
Niin syvästi särki se äidin mieltä. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Niin syvästi särki se äidin mieltä,
- kun lapsonen taisteli tuskissaan,
- kun usko murtui ja toivo sammui
- ja kun ei apua kuulunutkaan.
- Niin syvästi särki se äidin mieltä,
- kun kelmeni lapsonen kärsinyt,
- kun silmät sammui, ja kuolon suuruus
- ja kuolon rauha niiss’ oli nyt.
- Niin syvästi särki se äidin mieltä,
- kun kellot soivat niin kumeaan,
- kun lähtövirttä jo veisattihin
- ja lapsonen vietiin povehen maan.
- Niin syvästi särki se äidin mieltä,
- kun lapsonen maahan laskettiin,
- kun kodin kaunistus, kansan toivo
- maan mustahan povehen mullattiin.
- Niin syvästi särki se äidin mieltä,
- kun koti oli kolkko ja autio,
- kun äidin ylpeys, ilo, turva
- maan mustassa mullassa makasi jo.
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.