Niin kauan –
Niin kauan – Kirjoittanut Eino Leino |
- Niin kauan kuin Suomessa yksikään
- laps itkee isää vailla,
- joka rakensi maan, ei kaatanut taas,
- vaan kaatui isäin lailla; –
- Niin kauan kuin Suomessa yksikään
- tuta tahdo ei syntymämaata,
- min soreampaa, min koreampaa
- ei esille loihtia saata; –
- Niin kauan kuin Suomessa yksikään
- isä itkee, äitiä palvoin,
- joka valkeena virkkaa lautsaltai:
- »Hänen vuoks monet yöt ma valvoin!»
- Niin kauan kuin Suomessa yksikään
- käy sulho morsion käteen,
- ja mykkänä myöntää: »Silmissä sen
- näin nousevan aamun säteen.» –
- Niin kauan kuin Suomessa yksikään
- lie liikaa kantava huolta,
- joka ymmärrä ei elon ongelmaa,
- ei yön, ei päivän puolta; –
- Niin kauan kuin Suomessa yksikään
- käy työtön nälkään ja surmaan,
- tai tyttönen, hetken heiluva laps,
- vain kiitävän tuokion turmaan; –
- Niin kauan kuin osaa orpojen,
- ei leskien kadehdi kukaan,
- vaan mennee, mennee mielellään
- tämänpäiväisen virran mukaan; –
- Niin kauan ma viritän virsiäin,
- vain virsiniekka muudan;
- »Voi voitettuja!» minä ennen huusin,
- »Voi voittajia!» nyt huudan.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.