Niin käy!

Kirjoittanut P. J. Hannikainen


Me toisillemme suututtiin,
(En muista enää syytä, mistä,
Vaan ei se liekään tähdellistä)
Ja suuttuneina erottiin.
”En koskaan lepy”, mietin niin,
Ja Annill’ oli sama mieli,
Sen näin mä kyllä, vaikka kieli
Ei tuota tuonut kuuluviin.
Ja kerta taas kun kohdattiin,
Viel’ oltiin ”ärrinpurrillansa”,
Mut tuuli kääntyi! – naurun kanssa
Jo vihat poies viskattiin.
Ja käden lyönti yhdisti
Nyt meidät sopuhun, kuin köysi,
Ja köyden – kiikuksensa löysi
Het’ Amor – sit’ on veijari!

Juhani H. [P. J. Hannikainen]


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.