Nietzschen haudalla

Nietzschen haudalla Kirjoittanut Edith Södergran

Suuri metsämies on kuollut.

Verhoan hänen hautansa lämpimin kukka-verhoin.

Suudellen kylmää kiveä sanon:

tässä on ensimmäinen lapsesi ilonkyynelissä.

Istun haudallasi ilkkuen

niinkuin iva – kauniimpi kuin olet uneksinut.

Ihmeellinen isä!

Lapsesi eivät petä sinua,

he tulevat maan yli jumal’askelin,

hieroen silmiänsä: missä mahdan olla?

Niin, oikein ... täällä on minun paikkani,

tässä on isäni hoitamaton hauta.

Jumalat – vartioikaa ikuisesti tätä paikkaa.

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.