Neuvoksi Suomen Tytölle

Neuvoksi Suomen Tytölle. (Runo.) Kirjoittanut Pietari Mansikka

Miepä neuvon neitoisia

Oman maamme marjasia

Mokomia morsioita

Suomen sulhojen omia

Karjalaisen kaunosia

Puna-poski potrempia

Sini-silmiä siveitä.

Kasvamahan kaunosesti

Siivon tautta siistimmäksi,

Opi aina ahkerasti

Suomen tyttö suosiolla

Taloudessa taitavaksi

Siivossasi siistimmäksi;

Hiljain maata panemahan

Amull’ varhain nousemahan,

Ettäs aina aamusella,

Ylös saatua samassa,

Peset silmäs siistinlailla

Kädet saksan saippualla,

Pääsi kampaat kaunosesti

Panet hiuksesi paremmin,

Eikä viikon viivytellen

Tuntikaudet tutteroillen.

Tieppä tiilille tulinen

Pane liedelle palanen,

Jossa kohta kahvipannun

Varistelet vanhemmilleis;

Sitte suojat siivoelet,

Asteaiset aivan kaikki,

Jotta joudut navettahan

Lähdet raavas-lääväsille.

Karjan siellä katsottua

Joka lehmän lypsettyä,

Muistat heitä murkinalla

Heinä-tullon heittämällä

Sekä laitat lampahille

Suurus-palan paikallansa;

– Tuolta tultua tupahan

Kammit kangastuoliselle,

Panet sukset suikkamahan

Sukkulan sukeltamahan

Sekä niidet niitämähän

Kaitehet kalisemahan,

Eli palttinaa palaisen

Otat ompelu-kaselle,

Josta paitoja panelet

Neulot aivan ahkeruulla

Paidan päivässä parissa

Viisi viikkauden kulussa.

Opi aina oikehimmin

Volin kanssa kaunosemmin

Langat laatimaan lujemmat

Rihmat vieläkin visummat,

Joista vaatteita valelet

Neulot harmahat hamehet

Omin sormineis soriat,

Sekä kaikki kaulahuivit

Tarpehet omintakeiset

Laadit langoista omista

Valat vaivasi näöstä,

Ilman toisen auttamatta

Vierahan viruttamatta,

Jotk’ ei palkata punoa

Ilman markan maksamatta,

Mutta ottaat ompeluusta

Palkan paikalla paremman;

Eikä niinku niitä kaiti

Ompi naisia ololta,

Kuin ei taida kunnollensa

Omaa paitaansa panella,

Sitä vieläkin vähemmin

Muita vaatteita mukailla,

Vaan on varma valmihia

Ottamahan oivahia

Talon kukkaron kululla

Miehen rahan raakkiolla,

Joilla tahtoo kaunisteilla

Valloill’ vertoja vetellä

Joka päivä joulun lailla

Pyhäpäivät pääsiäisen:

Sivaltelee silkkihuivit

Monin kerroin moisemmaiset,

Viisin, kuusin kunkin kerran

Pätkähyttää pääletysten,

Vaikk’ on vaikea varissa

Niitä kaikkii kanneksella,

Että pyörtyypi pyhänä

Kiskon penkissä perätin.

Eikä vielä sitten siinä

Ole kaikki kaulassansa,

Kuin on pannut parvehensa

Kaulahuivia kaheksan,

Vaan on muskale mukattu

Kaulavaate kainalosta

Talohon takatuloksi

Kieppi kirkon naapurihin,

Josta saavatten sanoa

Linnan naiset naureskella,

Ett’ on kehdanna kesällä

Kaulahuivia kaheksan

Panna kaikki parvehensa.

Eipä tuhmat tuota tunne

Naiset huonot huomaele

Miten heitä herjomalla

Pojat piikana pitävät,

Että tahtovat talohon

Tulla naiduiksi tutuille

Poikasille potremmille

Oman Suomen sulhasille;

Josta akkasi anoppi

Sekä appi aavistella

Sika-siivoa talossa

Miniältä millaselta,

Jok’ ei pestä permantoa

Tuvan uskala useimmin

Ehkä kertoa kesässä

Kymmenkunnan kynnyksiä,

Vaikk’ei ensinkään eroittaa

Taida tallin lattiasta

Siivossa sikopajasta,

Joist’ on heitetty hevosen

Sonnin sonta suoritettu

Sekä lampahan laitettu

Sian silla siistittynnä

Aivan ihmis-astimeksi

Osattu oven etehen

Tuvan kynnykselle luotu,

– Sekä laskee lattialle

Nainen huono huonehensa

Tuopi porsahat tupahan

Taluttaapi tallukaiset,

Joiden sittoa sisässä

Lattialla lainehtiipi;

Sekä kaakkuja kanojen

Pöydäll’, penkill’ pöllyääpi,

Jott’ ei viihdi vieras tulla

Sinne astua sisälle,

Kussa lempo lenkuaapi

Haju huono huonehessa,

Josta toilla toime-miehet

Papit pauhavat pahoille

Kirkkoherrai heittiöille,

Nimismiehet niinitänä,

Ruunun palveljat rupevat

Ukkoloille uhkoamaan

Rahasakkoo saadaksensa.

Niiden ruplan viitti sille

Isännälle itsellensä,

Jonk’ on vaimo jouduttana

Eli pannut palkan piika

Siivon sellasen si’alla

Tuonut karju-karsinasta.

Niin myös taikina talossa

Kaarnuskassa kirnun kanssa

Ovat kumpikin monia

Tuumasia tuntuvasti,

Joissa käypi käärmehiä

Sisäliskoja sisässä,

Madot maito-pyttylöissä

Torokaiset kattiloissa

Ynnä muuta yltäkyllin

Hämähäkkiä häjysti,

Joit’ en tahdo tarkemmalta

Viihdi virressä enemmän

Laulussani lausuella,

Sillä naiset naurasivat

Viisahammat virrelleni,

Vaikk’en virkkana vihassa

Ole suotta suuttununna

Tätä tahtona takoa.

Vaan on ratki rakkauusta

Ynnä muuten ystävyysta

Siitä oikehin opiksi

Pantu vasta varmemmaksi,

Jott’ ei joutusi pahaksi

Miniäksi miehelässä;

Mutta että muuttasivat

Tytöt nuoret tykkönänsä

Elämänsä entisestä

Paremmaksi paikallansa,

Ollen muille oikeampi

Tuleville tuttavampi

Esikuva ensimäinen

Lapsillensa laisinkini.

P[ietari]. M[ansikk]–a.

Lähde: Sanan-Lennätin 12.2.1858.