Neitti.

Kirjoittanut G. A. Heman


”Tuo neiti, höyryvenhe
On nopsa kulkemaan;
Siis terve hälle, terve,
Kun saapuu satamaan!
On Neiden katon alla
Vanhoilla valkama,
Siell’ saapi maata panna
Unestaan uupuva.
Siis Neiden helmoloissa
On soma soijottaa,
Siell’ on kuin kapaloissa,
On totta tosiaan.”
Näin lausuu vanhat harmaat
Ja ukot uupuneet,
Näin myöskin akat armaat
Vaivoista väsyneet
Vaan –
Jos nuori mies tai nainen
Neidessä matkustaa,
Niin lause tämänlainen
Huulilta kajahtaa:
”En luonnon ihanuutta
Tuon katon alta nää,
Syömmessäin suloisuutta
En tunne ensinkään.
Jos pääni minä nostan
Tuon katon alta pois,
Niin Neiti sieramistaan
Nokea suuhun’ tois.
On päältä-päinkin Neiti
Kuin terva-tynnyri,
Se on kuin musta korppi,
Kuin nokikolari.
Siis Neiden nimee kantaa
En soisi mokoman,
Vaan nimen ”Ruma” antaa
Mä hälle haluan.”

Kah [G. A. Heman]


Lähde: Tapio 22.8.1877.