Neitti

Neitti. Kirjoittanut G. A. Heman

”Tuo neiti, höyryvenhe

On nopsa kulkemaan;

Siis terve hälle, terve,

Kun saapuu satamaan!

On Neiden katon alla

Vanhoilla valkama,

Siell’ saapi maata panna

Unestaan uupuva.

Siis Neiden helmoloissa

On soma soijottaa,

Siell’ on kuin kapaloissa,

On totta tosiaan.”

Näin lausuu vanhat harmaat

Ja ukot uupuneet,

Näin myöskin akat armaat

Vaivoista väsyneet

Vaan –

Jos nuori mies tai nainen

Neidessä matkustaa,

Niin lause tämänlainen

Huulilta kajahtaa:

”En luonnon ihanuutta

Tuon katon alta nää,

Syömmessäin suloisuutta

En tunne ensinkään.

Jos pääni minä nostan

Tuon katon alta pois,

Niin Neiti sieramistaan

Nokea suuhun’ tois.

On päältä-päinkin Neiti

Kuin terva-tynnyri,

Se on kuin musta korppi,

Kuin nokikolari.

Siis Neiden nimee kantaa

En soisi mokoman,

Vaan nimen ”Ruma” antaa

Mä hälle haluan.”

Kah [G. A. Heman]

Lähde: Tapio 22.8.1877.