Neitsyt Maaria ruusustossa

Neitsyt Maaria ruusustossa.

Kirjoittanut Viktor Rydberg


On Maaria uinunut ruusustohon
luo Taaborin, kun jäi Natsaret taa;
uni äidinhuolista alkavist’ on,
ja ne Daavidin hymyyvä poika saa.
Yli neitsyen unten on taivas sees,
ja lehvissä lintujen laulut soi;
tuoll’ ulkona kiertävät taa ja ees
syyspilvet, ja tuulet ne vaikeroi.
Rusoruusut täällä on nuorekkaat;
mut ne Jisreel-kentällä raukeaa.
Tuoll’ ulkona aika tallaa maat;
se hiipien käy liki uinujaa.
Sota ulkona, orjuus, kiista ja syy,
ja kuoleva mailma, jot’ tuskittaa;
ikielämä täällä nyt ilmestyy
ja ihmisoikeus ja rauhan maa.
Ja Maaria herännyt ruusustoss’ on
– Genetsaret-järvellä leimahtaa –
punaraitaa hän neuloo kapalohon,
min Daavidin kansanmarttyyri saa.


Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.