Neitokolmikko

Neitokolmikko.

Kirjoittanut Lauri Soini


Suuren seljän niemekkeellä,
lehväkuusten katvehessa,
kaiteilla mykevän kummun
vihannoivat viljapellot.
Pellon keskikenkämällä
koti kaunonen kohosi.
Kodin helmassa kasusi
kolme nuorta kaunokaista,
neitoa solakkavartta.
Yksi näistä neitosista
kesin kulki marjamailla
karjojansa kaitsemassa.
Illoin laulellen, iloiten
toi hän karjan kartanolle,
villoi vuonat, lypsi lehmät,
vaali, hoiteli visusti.
Toinen noista neitosista
viiletteli venhosella
kiikutellen, keinutellen.
suuren seljän rantamilla
lainehitten läikkehessä.
Kolmas niistä neitosista
allapäin, hajallamielin
istuskeli ikkunassa,
siinä silmänsä hapuillen
katselivat kaukomaille.
Tuli sulho sarkatakki,
immen karjan kaitselijan
kopallutti karjahansa,
viedä kiidätti kotiinsa,
huonehensa hoitajaksi,
suurentajaksi sukunsa.
Tuulen henkonen heräsi,
aallot korkeiksi kohotti,
toisen noista neitosista
purren kanssa kaikotutti
järven aaltojen ajolle.
Kolmas impi ikkunassa
katsoi kaihoten alati.
Silmät siintävät hapuillen
häilyivät jälessä toisten
kauvemmaksi kaikotessa.
Ensimmäinen neitosista
elinaikansa kulutti.
hyörinässä, pyörinässä,
Lapsensa samalla lailla
jatkoivat eloa äidin.
Toinen sortui soljuessa
järven aaltojen ajolla,
kuohuaallot kumpuellen
vieryivät väsähtämättä
kuolinpaikkansa ylitse.
Kolmas hukkui huolihinsa,
kaihomielen kyyneleihin,
missä hukkui, siinä huolten
kyynelhelmyet kimalsi.

1896.


Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.