Neito lähteellä

Neito lähteellä *)

Kirjoittanut Ado Reinvald


Kukkalaakson puiden alla
Istui impi lähteellä,
Katsoin kuinka kirkas vesi
Hiedan alta kiehuili.
    Palavasti sykki sydän –
    Värinällä otti hän
    Vettä kylmää, valoi sitä
    Sormillansa povelleen.
”Povessani palaa liekki
Riehuvainen, suunnatoin,
Kylmää lähde vedelläsi
Jäähdytä myös sydämein!
    ”Oi sä sydän, kerran olit
    Kirkas kuni lähe tää;
    Viattomat ilolaulut
    Sieltä silloin sointuivat.
”Viattomin lapsen tunne
Koristi sen leimuten
Niinkuin lähde sulo, puhdas
Pulputti ne rinnassain.
    ”Vaan kun sitten tuli sulho
    Sulho puhdas, kultanen,
    Hän se heitti sydämeeni
    Lemmen tulen leimuisen.
”Sydän hehkun, leimuu vielä
Sulhoin katois – hauta vei!
Kylmää lähde maasta tullen,
Kylmää lemmen tultani!”
    Niin tuo kukoistava neiti
    Huokaellen kaipaili;
    Lähde – tää ei kuullut sitä
    Sanonut ei sanaakaan.
Hiljaa vaan sen hopee aallot
Vieri mullan povesta
Katosivat kukkalaaksoon
Ruusuin alle hiljalleen.

A. Reinvald.

*) Kansaveljeimme eestiläisten uudemmasta runollisuudesta ja sen kielen näytteenä julkaisemme ylläolevan runokappaleen suomennokseneen.


Lähde: Ilmarinen 19.3.1885.