Neiti X:lle

Neiti X:lle Kirjoittanut Eino Leino

Ihmekö, jos sua niin minä lemmin,

neitoni tummatukka? –

Ain’ olen aaltoja lapsesta asti

lempinyt, poikarukka.

Ainahan purressa aalloilla ennen

keinuin kuutamo-illoin,

taivaan ja kuun sekä tuikkivat tähdet

laineista näin minä silloin.

Toisin vuoroin ma myrskyn kanssa

taistelin ulapalla,

aallot pii vihin asti nousi

lietoina riemuamalla.

Voi, sinä impeni viehkeähuuli,

myös olet moinen laine,

milloin lieto ja milloin leino,

oikukas, muuttelevainen.

Milloin oot surumielinen niinkuin

kielo, mi kasteessa kylpee,

milloin taas olet leikkisä, neito,

vallaton, ylväs ja ylpee.

Sunkin silmissä nään minä aina

taivaan ja onneni tähden –

tähdet nuo minä muistan, koito,

kunneka kulloin lähden.

Aina ma lapsena aallot voitin,

vaikka ne nousta koitti –

nyt mun, vaikk’ olen voimakas miesi,

neitonen vallaton voitti.

Monta on miestä jo niellyt anti,

monta on pettänyt laine –

ethän koskaan, impeni aino,

pettäne, voi, mua vainen?

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.