Neiti Ida Aalberg’ille 18 6/5 81
Neiti Ida Aalberg’ille 18 6/5 81. Kirjoittanut Jooseppi Mustakallio |
- Lauloi sulle lasna liehuessas
- Kotikieltä kannel kotimetsän –
- Siellä missä ikihongat huojui,
- Kuuset kuului, koivut kohinoitsi,
- Missä linnut liverteli kilvan,
- Salokaarta käki kumahutti,
- Koko luonto lumoovaisna lauloi,
- Siellä kuulit, haaveksien kuulit
- Kotimetsän kanteloisen ääntä –
- Eikä jäänyt soitto sormihisi
- Tahi huultes huvilauleloiksi;
- Sydämeesi sylvähti ne kaikki
- Sävelkullat luonnon lumosoiton.
- Puhui sulle lasna liehuessas
- Kotikieltä kylän tuttu kansa –
- Siellä missä kultakutri naiset,
- Kaukomieli, kaihovartaloiset
- Tuumaeli tuvan karsinassa,
- Missä miehet vanhain kieltä kertoi,
- Vanhain kieltä, viisautta vanhain,
- Siellä kuulit kultasanat, kuulit
- Kotikieltä kaiken kyläkunnan.
- Eikä kieli karsinahan jäänyt,
- Kadonnut ei edes kartanolle –
- Eikä sanat tielle tipahelleet,
- Pihalle kun pirtistä sä läksit.
- Sydämeisi sanat kaikki saivat,
- Poves alle painui kotikieli,
- Alle kultapeiton puhtahimman –
- Sinne painui sydämeen ja sieluun –
- – Sydän syttyi, heräs hengen valta,
- Uljas nero unestansa nousi,
- Levostonsa lemmen suuri voima –
- Sydän syttyi helkkimähän hellin
- Uusin kielin, hehkuvaisin mielin:
- Syvin sointu piti ilmisaada –
- Heräs henki, Suomen suuri henki,
- Otti olentosi orjaksensa:
- Ihantehet piti ilmiluoda –
- Nousi nero, syttyi lemmen liekki,
- Salamahti, suuri taikavoima:
- Taide piti Pohjolaankin luoda –
- Soinnun saa jo ihmiskunta kuulla,
- Ihanteet jo näyttämölle nousee,
- Taide tarttuu taikasauvahansa,
- Uutta luoden, uutta unelmoiden.
- – Ja kun uusi, aavistuksen aika
- Tullut on ja toivomme on totta,
- Sunkin nimi silloin, sulo neito,
- Kaikukohon kahta kallihimmin!
- Kaikukohon kauas kaiun lailla
- Maasta maahan, sydämestä toiseen!
- Silloin vielä pojat Pohjanmaalta
- Kohottakoot korkealle maljan,
- Korkeamma kolminkertaisesti
- Kohottakoot kuulumahan kauan:
- Eläköhön Ida Aalbergimme!
- Eläköön!!!
[Jooseppi] [Mustak]– alli –[o]
Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.