Neiti Ida Aalberg’ille 18 6/5 81

Neiti Ida Aalberg’ille 18 6/5 81.

Kirjoittanut Jooseppi Mustakallio


Lauloi sulle lasna liehuessas
Kotikieltä kannel kotimetsän –
Siellä missä ikihongat huojui,
Kuuset kuului, koivut kohinoitsi,
Missä linnut liverteli kilvan,
Salokaarta käki kumahutti,
Koko luonto lumoovaisna lauloi,
Siellä kuulit, haaveksien kuulit
Kotimetsän kanteloisen ääntä –
Eikä jäänyt soitto sormihisi
Tahi huultes huvilauleloiksi;
Sydämeesi sylvähti ne kaikki
Sävelkullat luonnon lumosoiton.
Puhui sulle lasna liehuessas
Kotikieltä kylän tuttu kansa –
Siellä missä kultakutri naiset,
Kaukomieli, kaihovartaloiset
Tuumaeli tuvan karsinassa,
Missä miehet vanhain kieltä kertoi,
Vanhain kieltä, viisautta vanhain,
Siellä kuulit kultasanat, kuulit
Kotikieltä kaiken kyläkunnan.
Eikä kieli karsinahan jäänyt,
Kadonnut ei edes kartanolle –
Eikä sanat tielle tipahelleet,
Pihalle kun pirtistä sä läksit.
Sydämeisi sanat kaikki saivat,
Poves alle painui kotikieli,
Alle kultapeiton puhtahimman –
Sinne painui sydämeen ja sieluun –
– Sydän syttyi, heräs hengen valta,
Uljas nero unestansa nousi,
Levostonsa lemmen suuri voima –
Sydän syttyi helkkimähän hellin
Uusin kielin, hehkuvaisin mielin:
Syvin sointu piti ilmisaada –
Heräs henki, Suomen suuri henki,
Otti olentosi orjaksensa:
Ihantehet piti ilmiluoda –
Nousi nero, syttyi lemmen liekki,
Salamahti, suuri taikavoima:
Taide piti Pohjolaankin luoda –
Soinnun saa jo ihmiskunta kuulla,
Ihanteet jo näyttämölle nousee,
Taide tarttuu taikasauvahansa,
Uutta luoden, uutta unelmoiden.
– Ja kun uusi, aavistuksen aika
Tullut on ja toivomme on totta,
Sunkin nimi silloin, sulo neito,
Kaikukohon kahta kallihimmin!
Kaikukohon kauas kaiun lailla
Maasta maahan, sydämestä toiseen!
Silloin vielä pojat Pohjanmaalta
Kohottakoot korkealle maljan,
Korkeamma kolminkertaisesti
Kohottakoot kuulumahan kauan:
Eläköhön Ida Aalbergimme!
          Eläköön!!!

[Jooseppi] [Mustak]– alli –[o]


Lähde: Ylioppilas-Albumi J. V. Snellman’in 75 vuotisen syntymäpäivän muistoksi 13 p. Toukokuuta 1881. 1881. Helsinki.