Neidon lohdutus.

Kirjoittanut anonyymi


Älä itke neito nuori,
Älä sure surkiasti,
Valita niin vaikiasti.
Älä sure sulhoasi,
Älä varsin vaikeroitse
Sulho on tulossa sulle,
Odottele iloisesti.
Sill’ on kihlat kirkkaimmat
Kulta sormukset soriat,
Jotka ennen aikonansa
Varusteli valmihiksi,
Koska kanssan käveli
Kauxihiisti kaupunkissa,
Jollon sulle ensi kerran
Osti silkin sinertävän
Saalin myöskin samanlaisen,
Jota kannat kaulassasi
Kaunistukseks sulhollesi.
Nyt ei sua sulhos heitä
Vaikka en mä sitä tiedä
Koska hän sulle tuleepi
Näpistänsä nayttämähän
Kihlojansa kirkkahia.
Tottahan kerran tuleepi
Neitostansa noutamahan,
Jota nyt kaipailet kovasti,
Kyynel silmissä kyselet:
Koska sulhoni tuleepi?
Koska ylkä ystäväni?
Jota päivät päätetyksin
Viikkosia viisin määrin
Kuta kuuta kymmenenkin
Olet oikein odotellut
Ikävällä illat pitkät,
Aamukaudet katselluna
Suret sinun sulhoasi.
Se on tulossa sulle
Joll’on rattahat rakettu
Hepo varsin valjahissa
Jopa lähteepi kotoansa
Pojes kylmästä kylästä
Neitostansa noutamahan
Kellot kuulupi kujalla
Helisee hevosen kello
Katso! neitonen ilolla
Tuos on oma armahasi
Jonka tukka valkijainen
Sinertävät silmäripset
Vaatteet välkkyypi verasta
Napit kullan kiiltäväiset
Ompi kaunis kaikkein nähden
Neito riennä nyt jo ilolla
Kaunista nyt kamarisi
Kahvi pannus kirkastele
Kupit kuuraa puhtahaksi
Tietrikka kaunihiksi.

–s. P–ka.


Lähde: Sanan-Lennätin 13.8.1858.