Neidon lohdutus

Neidon lohdutus. Kirjoittanut anonyymi

Älä itke neito nuori,

Älä sure surkiasti,

Valita niin vaikiasti.

Älä sure sulhoasi,

Älä varsin vaikeroitse

Sulho on tulossa sulle,

Odottele iloisesti.

Sill’ on kihlat kirkkaimmat

Kulta sormukset soriat,

Jotka ennen aikonansa

Varusteli valmihiksi,

Koska kanssan käveli

Kauxihiisti kaupunkissa,

Jollon sulle ensi kerran

Osti silkin sinertävän

Saalin myöskin samanlaisen,

Jota kannat kaulassasi

Kaunistukseks sulhollesi.

Nyt ei sua sulhos heitä

Vaikka en mä sitä tiedä

Koska hän sulle tuleepi

Näpistänsä nayttämähän

Kihlojansa kirkkahia.

Tottahan kerran tuleepi

Neitostansa noutamahan,

Jota nyt kaipailet kovasti,

Kyynel silmissä kyselet:

Koska sulhoni tuleepi?

Koska ylkä ystäväni?

Jota päivät päätetyksin

Viikkosia viisin määrin

Kuta kuuta kymmenenkin

Olet oikein odotellut

Ikävällä illat pitkät,

Aamukaudet katselluna

Suret sinun sulhoasi.

Se on tulossa sulle

Joll’on rattahat rakettu

Hepo varsin valjahissa

Jopa lähteepi kotoansa

Pojes kylmästä kylästä

Neitostansa noutamahan

Kellot kuulupi kujalla

Helisee hevosen kello

Katso! neitonen ilolla

Tuos on oma armahasi

Jonka tukka valkijainen

Sinertävät silmäripset

Vaatteet välkkyypi verasta

Napit kullan kiiltäväiset

Ompi kaunis kaikkein nähden

Neito riennä nyt jo ilolla

Kaunista nyt kamarisi

Kahvi pannus kirkastele

Kupit kuuraa puhtahaksi

Tietrikka kaunihiksi.

–s. P–ka.

Lähde: Sanan-Lennätin 13.8.1858.