Neidon kuolema

Neidon kuolema Kirjoittanut Edith Södergran

Sen ihanan neidon sielu ei erehtynyt koskaan,

hän tiesi itsestään kaiken,

hän tiesi enemmänkin: muista ja merestä.

Hänen silmänsä olivat mustikat, hänen huulensa vaapukat, hänen kätensä vahaa.

Hän tanssi syksylle kellastuneilla kentillä,

hän kyyristyi kokoon ja pyöri ja lankesi – ja sammui.

Kun hän oli poissa, ei kukaan tietänyt,

että hänen ruumiinsa lepäsi metsässä.

Häntä etsittiin kauan impien joukosta rannalta,

he lauloivat pienistä punaisista raakunkuorista.

Häntä etsittiin kauan miesten joukosta, lasien luota,

he riitelivät herttuan keittiön kiiltävistä veitsistä.

Häntä etsittiin kauan kieloniityltä,

johon hänen kenkänsä oli jäänyt viime yönä.

Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.