Napisija.

Kirjoittanut Samppa Luoma


Oi, Herra, kun loit ihmiskunnan,
miks’ surman sille loit sa myös?
miks’ loit sa meihin tuimaa tulta,
mi kalvaa kauniin luomatyös?
Miks loit sa lemmen, elon kruunun
niin kauniiks, vaan niin katkeraks?
Oi, miksi loitkaan ihmiskunnan
sen rakkauden asuttavaks!
Sen oisit kironnut sa kiveen;
ei riipois nuorten rintoja,
ei kruunuasi ruostuttaisi,
ei surmaisi se sieluja –!


Lähde: Luoma, Samppa 1900: Laulurunoja. Antti Hautala, Kokkola.