Naiset ja yhteiskunta
| Naiset ja yhteiskunta. Kirjoittanut Alma Malander |
Meidän päivinämme on yhä enemmän alettu puhumaan yhteiskunnasta, siinä vallitsevista epäkohdista, näitten korjaamisesta välttämättömyydestä y. m. Onpa jo alettu korjaamaankin noita epäkohtia, esim. köyhälistön puolelta järjestymisen avulla. On alettu vaatimaan työväestölle lyhyempää työpäivää, parempia palkkoja, työn tasaisempaa jakoa j. n. e., mutta ennen kaikkea äänioikeutta, jonka avulla helpommin voimme saavuttaa noita muita etuja ja parannuksia. Toisinaan oikein mieli hyväksi heltyy, nähdessä työstä väsyneitten raihnaisen ruumiinsa ja sielussa viimeisilläkin voimilla, rientävän työv. yhdistyksiin neuvottelemaan heille tärkeäksi käyneen asian eteenpäin viemisestä. Tekisi mieli heitä kiittää siitä, että he uupumatta, nurkumatta hoitavat toinen toisensa jälkeen, valittamatta työn paljoutta. Mutta toiselta puolen käy mieli apeaksi, kun näkee noiden ahkerien olevan jo elähtäneitä miehiä, siellä ja täällä joku vakavampi nainen joukossa. Tulee ajatelleeksi, että miksi noiden yksien ja samojen täytyy aina olla valmiit aina joka paikassa, miksi eivät toisetkin tee jotakin, miksi ei nuoriso, jota on hyvin paljon työv. yhdistyksissä jäseninä myöskin toimi yhteisten etujen aikaansaamiseksi. Ja ennen kaikkea, miksi eivät naiset ollessaan yhtä tärkeitä olentoja yhteiskunnassa kuin miehetkin, suuremmalla tarmolla kuin tähän asti ota osaa yhteistyöhön? Jos kerran yhteiskuntajärjestys on siksi kelvoton ja nurinkurinen kuin se näyttääkin, tarvitsee se tietysti muuttamista. Eikö tuossa muuttamisessa ole sitten kaikkien oltava osallisina, ainakin niitten, jotka kelvottoman yhteiskuntajärjestyksen seurauksena syntyneistä ahtaista olosuhteista kärsivät? Niin ollen pitäisi naisten etunenässä olla protesteeraamassa nykyisiä muotoja vastaan, niin myös vaatimassa parempia sellaisia, joissa nainenkin pääsisi arvoonsa. Luulisi riittävän ne tuhannet sortuneet äidit köyhälistön piireissä, äidit, jotka ovat sortuneet välttämättömien puutteessa, ne lukemattomat nälästä ja vilusta värjättävät lapset, jotka pyytävät leipää, mutta jotka eivät saa, kun ei ole mistä antaa, ne naisraukat, jotka ovat olleet pakotetut leivän tähden myymään kunniansa, joitten luku ei suinkaan ole vähäinen, luulisi tosiaan jo näittenkin syitten takia naisten joutuvan vimmaan sellaista järjestystä vastaan, joka sallii moisien epäkohtien olemassaolon, lukuunottamatta edes satoja muita epäkohtia. Luulisi vuodatetun jo liiaksikin paljon kyyneleitä puutteen tuottamien seurauksien tähden, jotta jo olisi aika rientää poistamaan noita surun syitä. Mutta eivätpäs sitä tee meidän naiset. He vaan nukkuvat kaikille yhteishyvää tarkoittaville pyrinnöille, tyytyen siihen mitä rikkaitten pöydiltä putoaa. On niin suloista kun jaksaa kaiken surkeuden keskellä vain vedellä unta, välittämättä mistään.
Hyvät naiset! Nyt on jo aika meidänkin valveutua, on aika huomata, että meillekin on uskottu leiviskä, joka meidän tulee käyttää niin, että se parhaimmat tulokset tuottaisi. Jos kerran yhteiskunta muodostuu yksilöistä, ja yksilöt ovat sekä miehiä että naisia, niin on meillä naisilla yhtä tärkeä osa velvollisuuksien täyttämisessä yhteiskuntaa kohtaan kuin miehilläkin. Jos taas oletetaan, että yhteiskunta on sellainen, miksi yksilöt sen muodostavat on tärkeätä, että jokainen yksilö siis jokainen nainenkin, mitä huolellisimmin täyttää velvollisuutensa yksilönä. On jo aika meidän köyhälistön naistenkin valveutua, aika lainata korvamme sille vapauden sanomalle, joka kaikuu kehottavana kautta koko sivistyneen maailman, huomauttaen ihmisille, että ainoastaan yhteistyön avulla saadaan olosuhteet muutetuiksi sellaisiksi, ettei veli veljeään sorra eikä sisko siskoaan kiroo, vaan että koko yhteiskunta on kuin yksi ainoa koti, johon jokainen sen jäsen on tervetullut, joka henkii rauhaa, sopua ja rakkautta.
Naisen tehtävä tähän asti on uskottu olevan yleensä kodin hoito ja lasten kasvattaminen. Joskin on nähty naisen voivan kyllä ulkopuolella kotiakin paljon vaikuttaa, niin pidän tämän seikan juuri tärkeänä. Koska ei meidän köyhälistön piireissä isällä ole aikaa suurin panna huolta lasten kasvatukseen, jää tuo tehtävä yksinomaan, äidin huoleksi. Riippuu siis äidistä, minkälainen on lapsesta tuleva, se on, minkälaiseksi äiti hänet kasvattaa. Tämä siis on tärkeätä, että työväestön lapset jo pieninä opetettaisiin vapauden aatteen palvelukseen, että heidän vereensä jo istutettaisiin tasa-arvoisuuden tunne. Silloin tietäisi heistä tulevan alkamaanne uran jatkajia, jotka kunnialla saattaisivat sen loppuun, mitä me olemme alkaneet.
Siis naiset, tehtävänne äitinä on suurenmoinen, täyttäkää se kunnialla. Teistähän riippuu koko kansamme tulevaisuus. Vastuunalaisuus on äitien hartioilla. Oi, että he tuon vastuunalaisuuden paremmin oivaltaisivat kuin tähän asti. Ne naisista, joilla ei vielä ole kotia, jonka eteen hyöriä ja pyöriä, työskennelkööt suuremmalla innolla kuin tähän asti järjestymisen aikaansaamiseksi kaikkien työläisnaisten keskuudessa. Turhaa on puhua sosialismin siunauksesta, elleivät kaikki ole kehittyneet sitä vastaanottamaan. Jokaisen naisen velvollisuus siis on ryhtyä täysin käsin työhön, saattaa ensin oma itsensä täysin itsetietoiseksi asemastaan ja tehtävästänsä yhteiskunnassa ja ohjattuansa oman kelkkansa oikealle tielle, ruveta ohjaamaan toisia samalle tielle, näyttämään tietä niille, jotka eivät tiestä tiedä. Rientäköön jokainen työläisnainen työväenaatteen palvelukseen, vaikuttakoon kukin tavallaan, miten vain parhaiten voi, yhteisen voiton saavuttamiseksi. Mutta ennen kaikkea tulee jokaisen työläisnaisen kuulua työväenyhdistyksiin, sillä mitään ei saada aikaan, jos voimat ovat hajalla. Vähäinen on vasta se naisten lukumäärä, mikä nähdään järjestyneiden piireissä. Toimikaa niin, että tuo lukumäärä nopeasti kasvaa. Ne naiset, jotka jo ovat selvillä, mikä merkitys heillä on yhteiskuntaan nähden, tehkööt tuon merkityksen selväksi niille siskoille, jotka vielä uinuvat tietämättömyyden unta. Nopeasti ovat viime aikoina rivit taajenneet, mutta ei ole haitaksi, vaikka ne taajenisivat puolta nopeammin. Työhön siis jokainen työläisnainen, miesten rinnalla kilvan täyttämään velvollisuuttanne, tietäen että vaatimuksemme on ihmisyyden voitto.
Lähde: Työmies 2.11.1903.