Naisesta
Naisesta. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Nainen alistuva, kärsiväinen,
- taannutettu kautta vuosisatain,
- nainen, jok’ei järkipisaraistaan
- rahtuakaan kehitellä koita
- eikä rohkene ees’ ajatella
- eikä tutkistella mitään tahdo,
- nainen tuo on edistyksen este.
- Nainen, jok’ on olio, ei muuta
- eikä kansalaiseks’ mieli kasvaa,
- nainen, joka Saaran lailla yhä
- Abrahamin eessä liehakoipi
- tahi Eevan lailla omenoista,
- syötävistä vainen huolta kantaa,
- tietämättä mitään korkeampaa,
- nainen tuo on edistyksen este.
- Nainen, joka täällä elämässä
- arkimielin aina taivaltaapi,
- jonk’ on määränpäänä oma hyöty,
- olkoon vaikka vahinko se toisten,
- nainen, itsekäs ja umpisielu,
- nainen tuo on edistyksen este.
- Nainen säätyeron, luokkaedun
- puolustaja itsepäinen, tyly
- tahi sokaisema uskonvimman,
- ase jesuiittain vehkeilyissä,
- nainen tuo on edistyksen este.
- Mutta nainen puhdas, päivänpaiste,
- toimekas ja vapaa sielultansa,
- jonk’ on mieli avoin aattehille
- totuuden on puolustaja uljas,
- hengen vapauden tunnustaja,
- nainen tuo on ihanteeni aina.
- Edistyksen valpas ompi vahti
- nainen, miettivä ja rakastava.
- Hän on unelmani, ihanteeni. –
- Nouskoon Suomehemme monta moista.
Viipuri, 1904.
Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.